Sateiset kesäkuulumiset

Kevät ja alkukesä rientoineen on ohi ja viikon päästä alkavaa kesälomaa (ja niitä kesäisiä kelejä kaiken tämän sateen jälkeen) odotellaan innolla. Sitten viime päivityksen on koiraharrastusrintamalla tapahtunut vaikka ja mitä! Tai lähinnä Ruuti-harrastusrintamalla. Tässä pikakuulumiset, lisäilen kuvia (toivottavasti) myöhemmin.

Kevään aikana otettiin kisaputki agilityssä. Arvokisanollista tuumasin, että tulevat jos tulevat, tärkeintä oli saada kisarutiinia ja oppia tekemään kisaradoillakin niitä ehjiä suorituksia. Nollaratoja kun ei ollut kolmosissa takana kuin vasta pari kappaletta. Nollia rupesi pikkuhiljaa tippumaan, jopa niinkin, että saatiin tulokset kasaan kumpiinkin arvokisoihin ja vähän ylikin. Aika hienolta tuntui tämä. Pari irtonollaa napattiin kevään kotikisoista, ensimmäinen tuplanolla tuli huhtikuun puolessa välissä Kurkimäen kisoista. Tampereella käytiin napsimassa yksittäisiä nollia pariin otteeseen ja äitienpäivänä kotikisoissa tuli oikea jackpot kun voitimme kaksi rataa ja valiokellotkin käynnistettiin, eli kotiinviemisenä SERT-A ja SERT-H! Kisojen tuomarina oli Salme Mujunen. Ikinä en ollut hänen radoillaan itse kisannut, mutta nähnyt ratapiirroksia, videoita ja kommentteja radoista. Mitään ennakko-odotuksia ei tulosten suhteen ollut, mutta radat oli tosi hauskoja ja etenkin agi-radalla meno niin äärettömän sujuvaa. Ilahduttavaa oli, kun näki koiransa irtoavan hienolla tavalla ja posottavan eteenpäin super-vauhtia.

Kevään aikana treenasimme meidän oman huippu-viikkoryhmän mukana. Tällä puolen vuoden jaksolla meillä on ollut kaksi vähän erilaisia treenejä suunnittelevaa kouluttajaa. Alkujaksosta tehtiin enemmän lyhyitä pätkiä, tekniikoita, esteosaamisen haastamista jne. Nyt loppujakson puolella on tehty enemmän rataa. Kauhean kivoja treenejä on ollut ja hirmu kivat treenikaverit (toki heistä monen kanssa on oltu samoissa ryhmissä aiemminkin) ja mahti-kouluttajat. Lisäksi kevään aikana käytiin Lotta Vuorelan ja Sanna Lehtosen koulutuspäivissä, joista tuli taasen paljon eväitä.

Kesäkuussa startattiin meidän ekoissa agilityn SM-kisoissa. Pääsimme oman seuramme JATin medi-joukkueeseen, joka koostui yhdestä arvokisakonkarista ja kolmesta vähän nuoremmasta ja näillä areenoilla uudesta koirakosta. Joukkuekisassa me keltanokat vedettiinkin kaikki hylätyt suoritukset alle, joten tulosta ei joukkueelle tällä kertaa tullut. Mutta kokemusta kokemusta, sitä tarvitaan! Yksilö-SM:ssä kahlattiin päivän karsinta-hypärillä vesilammikoissa. Tehtiin Ruutin kanssa ihan mahtavaa rataa jonnekin reilun puolenvälin tienoille saakka, mutta sitten homma kosahti minun liian tiukkaan ennakoivaan valssiin, joka aiheutti kiellon. Sen jälkeen oli sitten arviointivirheitä ohjauksessa enemmänkin, joten tuloksena hylkäys.

Maajoukkuekarsintoihin osallistumista pohdin pitkään, mutta päädyin lopulta lähtemään sinne sillä ajatuksella, että saadaan ainakin kokemusta tulevia vuosia varten. Lauantain radoilta haimme kaksi hylkäystä, ihan voin omaa ohjaamattomuutta niistä syyttää, joten emme päässeet jatkamaan sunnuntaille.

Arvokisoihin osallistuminen toi hyvää kokemusta ja oli hauska testi itselle. Minua ei kummissakaan kisoissa varsinaisesti jännittänyt mitenkään ekstrasti, vaan suoritukseen lähteminen tuntui aika samalta kuin missä tahansa muissakin kisoissa. Karsinnoissa jäin vain kaipaamaan isosti niitä omia kisa- ja treenikavereita, joita ei tällä kertaa ollut laisinkaan mukana. Olisi ollut hyödyllistä analysoida ja pohtia ratoja etukäteen kavereiden kanssa. Toisaalta hyvä taito sekin, että osaa toimia myös yksin.

Ruutin kanssa kisarutiineihin toi tämä arvokisaaminen uusia asioita. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi lähtökarsinoita, jotka niissä ovat käytössä. Normikisoissahan itsellä on aina ollut namitasku palkkoineen vyötäröllä ja koiralle on voinut juuri ennen starttiin menoa tunkea lelua tai namia suuhun, ettei se ole voinut vetää itseään niin hurjille kierroksille. No, arvokisoissapa tämä ei onnistukaan. Teimme SM:iä ennen ratatreeneissä karsinaharjoitusta ja olen siitä pitäen toteuttanut treeneissä samaa linjaa. Namitasku pois, palkkalelu tungetaan vaikka housun kaulukseen. Annan Ruutin purkaa itseään leluun ja teetän sillä esim sivulletuloa ja istumista namipalkalla. Sitten lelut ja muut pois ja odottamaan radalle pääsyä ilman mitään viihdykettä. Ruutihan pomppii tasajalkaa, huutaa, vöyhkää ja räksyttää. Lähtöön jääminen on hankalaa, noissa isoissa kisoissa sain sen onneksi jäämään paikalleen joka radalle pienen taistelun jälkeen. Harjoittelemme tästä eteenpäin tällaista lähtökäyttäytymistä ihan joka kerta treeneissä ja kisoissa, eiköhän se sieltä pikkuhiljaa ala tulla rutiiniksi.

Karsintojen jälkeen jäimme muutaman viikon agitauolle. Elokuuhun ja syksylle on tarkoitus ottaa taas muutamat kisat ja sitten odotellaan Ruutin juoksuja, jotka aiheuttavat katkon ainakin treenaamiseen. Treenilistalla loppukesälle on mm. keppijuttuja ja keinua, jolle aloitin nyt vihdoin ja viimein opettamaan 2on2offia. Se on ollut sekalainen juoksukeinu ja kun olen yrittänyt saada sitä nopeammaksi, on se aiheuttanut lentokeinuja. Joten otetaanpa ryhtiliike ja uusi lähestymistapa keinuun.

Ansa on ollut oloneuvos ja nauttinut kesäkeleistä, ainakin silloin kun aurinko on paistanut! Ansan rally-treenit on olleet aika vähäisiä. Niissä aiomme taas aktivoitua enemmän, jotta päästään korkkaamaan avoin-luokka syksyllä. Ansa pääsi yhtenä iltana pitkästä aikaa agility-radallekin ja oli aika huisi meniijä! Huomenna Ansa pääsee epävirallisten kisojen putkiradalle rallattelemaan.

Ai niin ja mainitaanpa tässä lopussa vielä se, että Ruuti starttasi kesäkuussa ensimmäistä kertaa myös virallisessa rally-kisassa. Järjestimme omalla seuralla ensimmäiset viralliset kisat ja siellä oli peruutuspaikkoja. Kaverin innostamana kisasimme sitten Ruutin kanssa alokasluokassa. Meno oli pientä sähläystä, Ruuti yritti ihmeissään tsekkailla missä ne agi-esteet on ja miksi toi yksi roikkuu hihnan päässä. Kaikesta sähläyksestä ja epävarmuudesta huolimatta saimme radalta 96 pistettä ja ensimmäisen hyväksytyn tuloksen. Kovasti olisi tarkoitus starttailla syksyllä uudestaan, kun kisoja on kotihallille tulossa useammat.

Aurinkoa ja hankia

Ah, kevät! Viime viikot on nautittu huikeista ulkoilukeleistä. 

On ollut aurinkoa, hankikelejä, uusia polkuja. 

Turre viimeistä iltaa turkissaan ja viimeistä kertaa jäällä tälle talvelle. 

Tuokiokuvia

Ihana ihana aurinko! 

Miksiköhän Ruuti on suojakeleillä kuorrutettu paakuilla?

 Viikon varren ulkoiluja. Viisi pientä elefanttia marssii moottorikelkan jälkiä pitkin. 

Jäätilanne on huono lähijärvellä, mutta oli viikon varrella varsin hyvä teillä ja lenkkireiteillä. 

Nastat (lue: upouudet Sarvan lenkkarit) tuli tarpeeseen.  

Kotoisia hetkiä. Ansa kaivoi kauppakassista 80 pikkuluun paketin ja kun ei apua kuulunu, oli se myös avattava itse. Ruuti puolestaan kaipaa huomiota ruokapöydän ääressä. 

Talvea pidellessä

Talvi on jatkunut lumisena ja sittemmin vetisenä. Pakkasten hellitettyä päästiin lenkkeilemään ihanissa lumimaisemissa ja jäällä. Nämä kuvat erään viikonlopun mökkireissulta. Parhaillaan ulkona sataa vetää ja uudet nastalenkkarit tulivat liukkailla tarpeeseen. Koirilla ja tällä ohjaajalla on kunto vielä huono pitkän lepotauon jälkeen, joten toivotaan että lenkkeilykelit paranevat, jotta saadaan jatkaa kunnonkohotusta. 

Ruutin kanssa on päästy harrastamisen makuun viimeisen parin viikon aikana. Takana parit ryhmätreenit ja yhdet kisat. Seuraavia kisoja saadaankin odotella maaliskuun alkuun, sillä kaikki viikonloput ovat täynnä muuta toimintaa, eikä ole aikaa lähteä reissaamaan kauemmas kisoihin. 

Treenaaminen on ollut hauskaa, Ruutilla on virtaa ja vauhtia. Kisaaminenkin oli hauskaa, mutta mitään tuloksia ei tullut tälläkään kertaa. Kepit olivat yllättävän haastavia kaikilla kolmella radalla, oli avoimeen kulmaan menoja ja ohjaajan mokailuja. Lisäksi kisaradoilla näkyi meidän keinuosaamisen puutteet ja oli ylipäänsä turhaa hätäilyä ohjaamisessa. Tässä video ensimmäisestä radasta, jossa kenties paremmilla ohjauksilla kepeille ja keinulle ja koiran paremmalla esteosaamisella olisi päästy erilaisiin tuloksiin. 

Tässä myös videonpätkä kisoja edeltävästä treenistä ja alla myös ratapiirros. Teemana nollatreeni, jolloin ekalla kerralla pääsimme putkelle nro 8, johon kielto. Toisella yrityksellä tehtiin sitten tuo videolla näkyvä nolla-rata. Kyllä me tästä taas saadaan oikea tatsi tekemiseen, kun vähän treenaillaan!

RTK1 Pipsqueak Omenavanilja ja muita kuulumisia

Viikko sitten startattiin koiraharrastusvuosi Ansan kanssa rally-toko -kisoissa. Keli ei ihan suosinut whippet-harrastamista, kun aamusta pakkasta oli -21 astetta. Onneksi kisat olivat kuitenkin lämpimässä hallissa, tosin Ansa ei hallissa odottamista kestäisi ilman, että vire laskisi hurjasti. Pakkasin autoon lampaantaljaa, peittoja ja kuumavesipulloja ja Ansalle kunnon toppaukset päälle, että se kestää kisaa edeltävän odottelun.

Rata oli mukava ja kisapaikka rauhallinen ja tilava. Ansa kävi aluksi tutustumassa hallissa ja sitten lähti autoon lepuuttamaan. Ennen rataa virittelin Ansaa temppuilemalla sen kanssa ja leikkimällä taikasauvalla, eli Ansan rakastamilla tikkuluilla. Ratasuoritus oli kovasti vauhdikas, Ansa viuhtoi menemään korvat pystyssä ja häntä heiluen. Vire ja fiilis oli paras meidän tähän astisista rally-kisasuorituksista. Loppuradasta Ansa jopa piippasi innostustaan ja radan jälkeen sai sen himoitsemansa pikkuluun namitaskusta. Tarkkuus ei ollut meidän valtti, mutta viis siitä kun vire oli näin mahtava! Pisteitä saatiin 80 ja sehän oli viimeinen hyväksytty tulos rally-tokon alokasluokasta, siirto avoimeen luokkaan sekä koulutustunnus RTK1. Saimme vielä yhden tunnustuksen, kun tuomari palkitsi meidät suosikkeinaan. Hän kertoi arvostavansa tällaisen ei niin helposti koulutettavan koiran kanssa harrastamista. Tippa tuli itselle linssiin, niin hieno fiilis tuli tuosta tuomarin palkinnosta!

Palkinnoilla oli rivi meneviä paimenia ja yksi tiukasti puettu hippetti! 

RTK1

Muutoin meillä on vietetty viime viikot hyvin rauhallisissa merkeissä. Ensin juhlittiin joulua ja tapaninpäivänä huomattiin, että Ruuti oli aloittanut juoksunsa. Sitten me molemmat ihmiset ollaan podettu pitkän kaavan mukaan flunssaa ja uuden vuoden tienoilla alkoivat kunnon talvikelit ensin kovilla pakkasilla ja sittemmin myös lumipyryllä. Ruuti sairasti tässä välissä myös silmätulehduksen. Mitään ei olla harrastettu ja lenkkeilytkin on jääneet vähiin. Kun tänäänkin mittarissa on -25, niin se tarkoittaa maksimissaan vajaan puolen tunnin pyrähdyksiä ulkona hyvin vaatetettuna. Onneksi eilen illalla pakkasta oli maltilliset -16, jolloin vaatetetut koirat kipittivät ihan tyytyväisenä 5 kilometrin metsälenkin. Ansa paineli joukon ensimmäisenä, tossut jalassa ei pikkuvarpaat palelleet! Se taitaakin olla pisin lenkki taas moneen päiväään, sillä ensi viikollekin on luvattu varsin kireitä pakkaslukemia. Onneksi meidän koirat ei tällaisesta oleilusta hermostu. Ruuti saattaa saada ulos päästyään vähän juoksuhepuleita ja sisällä koirat painivat tavallista enemmän, mutta muutoin ollaan ihan rauhakseen ja tyytyväisiä. Treenitaukoa agilitystä tuli Ruutilla täyteen jo neljä viikkoa ja viides varmasti vielä mennään. Vaikka hallissa olisinkin lämpimämpää, niin ei koiran kroppaa saa näillä keleillä pihalla lämmiteltyä tarpeeksi, että agilityn treenaamisessa olisi mitään järkeä.

Jouluna ei ollut vielä juurikaan lunta

 Ensimmäiset jäät

Pian jään päällä oli jo lumikerros

Lenkkikaverit paketoituina