Mitä meille kuuluu

Jaahas, tämmöisen kodin ne sit meille hommas

Pitkä aika on vierähtänyt sitten viime päivityksen ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tosin ei niinkään koirarintamalla, mutta sitäkin enemmän muussa elämässä. On tehty remonttia ja muutettu uuteen kotiin. Ja sitten yritetty selvityä vesivahingoista ja tehty uusia remontteja. Nyt toivottavasti saadaan asua rauhassa ja nauttia omasta kodista.

Ansa steriloitiin 5.10. ja toipui nopeasti leikkauksesta. Sterilointi tehtiin tähystyksellä, joten haavat olivat pieniä ja pari päivää leikkauksen jälkeen Ansa olisi ollut valmis taas juoksemaan tavalliseen tahtiin. Parin viikon sairasloman jälkeen Ansa kirmasikin metsässä ja pellolla "ei oo jarruja!"-tyyliin. Syysilmoista nautittiin lenkkeilemällä ja sienestämällä. Viime viikkoina pakkaset ovat vähän rajoittaneet lenkkeilyä ja välillä on kannettu lyhyeltä pyrähdykseltäkin kotiin kolmi- tai pahimillaan kaksijalkaista koiraa. Pakkanen kun puree Ansan tassuihin. Tilaukseen pitäisikin laittaa entistäkin lämpimämpi talvihaalari sekä tossut, niin josko ne lenkit sujuisivat vähän kylmemmälläkin ilmalla.

Ansa oli tietysti aina mukana remppahommissa ja sai totutella uusiin seiniin ja lattioihin rauhassa. Uuden kodin se on ottanut omakseen pienten alkuhankaluuksien jälkeen. Meillä oli nimittäin ajatuksena, että Ansa jää jatkossa yksinolojen ajaksi alakerran työhuoneeseen ja aulaan, mutta Ansa ei ollut samaa mieltä asiasta. Se tuli joka kerta läpi porteista ja onnistui sitten yläkerrassa kiskomaan pöydiltä ja hyllyiltä alas kaiken mahdollisen tavaran. Siinä sitten löydettiin kotiin tullessa sohvalta kaikkea mahdollista juustohöylistä ja leipäveitsistä lähtien ja minun rakkaaseen perintö-pehmoleluunkin Ansa oli hampaansa iskenyt. Toistaiseksi Ansa viettääkin päivänsä yläkerrassa olohuoneen sohvalla ja kompostiaidat koristavat siis uuttakin kotiamme. Olisihan se ollut vähän liian fiiniä jos ne vihreät verkot eivät enää olisikaan olleet osana sisustustamme..!

Tää touhu ei ole kyllä yhtään kivaa,
ei täällä kaaoksen keskellä voi edes nukkua

Ollaan me vähän ehditty harrastaakin. Lokakuun alussa Ansa kävi juoksemassa vieheen perässä KSVKK:n kesäkauden päättäjäisissä, eli siis kerhon epävirallisissa maastojuoksukisoissa. Pisteitä tuli 244,5 ja niillä irtosi 8. sija whippet-sarjassa. Syksyn ajan treenasimme agilityä mölli-ryhmässä ja siellä tulikin todella monta onnistumisen hetkeä. Ansa liisi ja kiisi ratoja upeasti ja innokkaasti ja teimme läpimurtoja mm. keppien kanssa. Marraskuun lopussa jäimme joulutauolle ja odottamaan uuden agility-hallin valmistumista, joka nouseekin ihan tuohon meidän naapuriin, alle kilometrin päähän. Toivottavasti pääsemmekin sinne helmikuun alussa harjoittelemaan ja olen tällä kertaa hakenut kisailevien ryhmään. Haavena kun olisi korkata se kisaura jo ensi vuonna...

Lenkkeilyä ja syyskuulumisia

Blogin päivittäminen (niin kuin moni muukin asia) on jäänyt vallan välistä syyskiireiden alettua, eikä sitä kameraakaan tule järin usein ulkoilutettua. Lenkkeilyä on kuitenkin ohjelmaan kuulunut runsaasti. On haahuiltu pitkin metsiä sieniä etsimässä harvase ilta ja viikoittain Ansa on pääsyt tapaamaan myös rakkaita ystäviään leikkitreffien merkeissä. Hiljan ja Hymyn kanssa on tavatttu lukemattomia kertoja tämän vuoden aikana ja Ansa todella viihtyy näiden tyttöjen seurassa. Pari viikkoa takaperin myös Hiljan poika ja Hymyn veli Vode oli mukana hiekkakuopalla, eli koossa oli kunnon lehmäjengi!

* * * * *

Ja yhtenä iltana Ansa-täti pääsi juoksemaan sukulaistensa Sofin ja Aavan, sekä porukkaa ahkerasti kirittäneen Lilah-galgon kanssa auringon kultaamalla pellolla!

Viime viikonlopun vietimme Tampereen seudulla agiliitäen whippet-seurassa. Aktiiviset whippet-harrastajat olivat nimittäin järjestäneet whippeteille agilityn koulutusviikonlopun, johon kuului yhteensä 4 tuntia treenejä hienossa agi-hallissa Lempäälässä. Viikonloppu oli todella hauska ja antoisa kokemus, oli mahtava nähdä radalla niin monta whippetiä ja kuulla ihmisten ongelmista ja kokemuksista! Saimme hyviä vinkkejä jatkoa varten niin muilta treenaajilta kuin viikonlopun kouluttajilta. Nyt täytyy vaan yrittää siirtää nämä neuvot siihen omaan harjoitteluun. Kuvia Ansasta agiliitämässä löytyy täältä - klik. Hienot kuvat on ottanut Noora Suurnäkki.

Meidän syysillat ja viikonloput kuluvatkin seuraavan kuukauden ajan tiiviisti remonttipuuhissa, sillä löysimme vihdoin ja viimein uuden kodin! Ansalla on edessään toipilasaika, sillä olen varannut Ansalle ajan sterilointiin reilun viikon päähän. Leikkauksen jälkeen onkin edessä muutaman viikon sairasloma, jolloin jätämme vapaana riekkumiset sekä agitreenit välistä.

Ansan upea syyspanta

Sawo Show 7.8.

Käväisimme viime lauantaina reissulla helteisessä Kuopiossa ja visiitin syy oli kesän viimeinen näyttelykäynti. Whippetit arvosteli portugalilainen Manuel Loureiro Borges. Ansa sai erin mukavan arvostelun kera:

Nice head & expression. Good neck & topline. Good front. Ribcage could be more well developed. Enough bone. Nice moves.

Näyttelyn jälkeen kävimme katsastamassa maisemia Puijolla, jossa Ansa sai kiihkeitä italialaisia ihailijoita! Kaksijalkaisia sellaisia. Savusumuinen maisema tornista näytti tältä (klikkaa kuva suuremmaksi):

Kuvat: J.S.

Kisa-debytointeja

Otimme osaa Jatin järjestämiin agilityn möllikisoihin 29.6. Olemme viime jaksolla treenanneet mölli-tasoisessa ryhmässä vaihtelevalla menestyksellä. Välillä on Ansan vire ollut katossa, välillä jossain ihan muualla. Luulen kuitenkin taas oppineeni jotain uutta Ansan "virittämisestä" agility-taajuudelle, sillä saimme kesäkuun lopulla muutaman tosi onnistuneen treenin kun ymmärsin pitää lämmittelylenkin ja motivointileikit sopivan pituisina. Nyt olemmekin treenitauolla, sillä agikentän laitaan aletaan pikkuhiljaa rakentaa treenihallia, eikä siellä silloin voida järjestää koulutusta normaalisti. Onneksi olen kuitenkin saanut haalittua pari treenikertaa heinäkuulle toiselta kentältä ja toivottavasti niitä löytyisi myös elokuulle.

Kontaktit hoidettiin hienosti!
Kuva: Susanna Sistonen

Kuva: Susanna Sistonen

Mutta ne kisat! Teimme saman helpon radan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla homma sujui hyvin puoleen väliin saakka kunnes tuli kielto aidalla. Kun siitä etenimme, onnistuin minä juoksemaan Ansan eteen kun se tuli putkesta, jolloin meidän pasmat menivät vähän sekaisin. Siitä selvittyämme Ansa karkasi toisen putken jälkeen A:lle, joka on sen lempieste. Noh, selvisimme kuitenkin loppuun saakka, eikä näissä kisoissa jaettu hylsyjä, joten saimme vain rutkasti virhepisteitä.

Kääntyminen A:n harjalla, tuomari viittilöi hylsyä
Kuva: Susanna Sistonen

Teimme tosiaan saman radan vielä uudelleen, mutta se menikin petraamisen sijasta ihan plörinäksi. Minä tein saman virheen kuin aiemminkin, eli juoksin Ansan linjalle. Ansaa ei enää sen jälkeen yhteistyö oikein kiinnostanut, vaan se lähti säntäilemään pitkin kenttää ja karkasi radan ulkopuolellekin. Melkoista sähläystä siis, mutta hauskaa silti (lukuunottamatta sitä karkailua...)!

Tässä sitä lahjakasta sähläystä...

Toinen Ansan kisadebyytti tapahtui 10.7. Ylistaron maastojuoksukisoissa. Olen yrittänyt treenata Ansaa kuntoon kevään ja alkukesän ajan ja uskaltauduin ilmoittamaan sen kisoihin kun juoksujen päättymisestä oli kulunut kolmisen kuukautta, ettei ainakaan valeraskaus enää häiritse menoa. Ansa on juossut tassuvieheen perässä pitkin kevättä ja kesäkuun alussa kävimme myös maastojuoksutreeneissä, jossa Ansa kiljui vieheelle ja juoksi radan hienosti.

Ylistarossa oli varsin kesäinen ilma kun aurinko paahtoi hiekkamonttuun. Hyvin saimme kuitenkin pidettyä Ansan varjossa ja viileänä, se ei näyttänyt kärsivän helteestä. Ennemminkin se näytti kärsivän siitä että joutui katselemaan ohitse käveleviä koirakavereita oman häkkinsä suojista. Jännitys oli kova kun Ansa oli lähtövuorossa ja hyvin tasaväkisesti juoksu näyttikin sujuvan. Pääosan matkasta Ansa ja parinsa juoksivat ripirinnan, muutamassa kohdassa jompi kumpi johti vähän matkaa. Juoksu näytti muutenkin omaan kokemattomaan silmääni hyvältä.

Juoksun jälkeen selvisivät tulokset: pari sai pisteet päivän parhaimmasta päästä, mutta Ansan juoksu hylättiin. Ansa oli yhdessä kohtaa ilmeisesti töninyt kaveria, yrittänyt saada sitä leikkimään ja estänyt paria näin seuraamasta viehettä. Tuomarin sanoin tilanteessa ei ollut missään nimessä mitään aggressiivista vaan kyseessä oli "ystävällismielinen diski". Nämä terveiset kuulin vielä toistamiseen toimiston naisilta kilpailukirjoja hakiessani.

Harmittava juttu. Tässä olen yrittänyt tuumailla mitä seuraavaksi keksitään. Vieheen kanssa treenaamista toki jatketaan ja toivotaan että Ansa pikkuhiljaa aikuistuu. Onhan se vielä nuori ja niin yltiösosiaalinen luonteeltaan. Oonan kuoleman jälkeen tämä piirre on korostunut erityisesti. Kun kotona ei ole enää koirakaveria, sekoaa Ansa täydellisesti kaverikoirista ja välistä ihan vaan ventovieraista (ja rähjäävistäkin) vastaantulijoista. Kaikki koirat ovat Ansan mielestä niiiiin iiihaaania ja niiden kanssa pitäisi päästä leikkimään.

Kuvia ei valitettavasti Ylistarosta ole pahemmin näkynyt, paitsi täältä löytyy muutama kuva Ansan lähdöstä. Niin joo, se pitää vielä mainita, että tuon kuntopuolen olin vissiin onnistunut saamaan ihan hyvin kohdalleen. Suorituksen aikana Ansan jalka nousi mukavasti pehmeässä hiekassakin, Ansa palautui nopeasti eikä kisapäivän iltana taikka seuraavina päivinä ollut yhtään jäykässä kunnossa. Se oli varsin mukava juttu se!