6 vuotta!

Tänään olemme juhlineet Oonan 6-vuotis synttäreitä. Oonalle on jaettu paljon hellyyttä ja huomionosoituksia, kävimme mukavalla metsälenkillä ja Oona pääsi etsimään keppejä järvestä. Eilen lenkkeilin Oonan kanssa pitkän reissun ihan kahdestaan ja huomenna vietämme laatuaikaa agilityssä. Eiköhän siinä ole sopivasti juhlintaa ja aivan koiran makuun!

Illalla Oona sai tuhottavakseen vinkulelun, mikä on harvinaista herkkua ymmärrettävistä syistä. Lelu paloiteltiin muutamassa minuutissa, muovinpaloja on ihana jauhaa ja repiä. Lopuksi molemmat tytöt saivat vielä luut jauhettavaksi, Oona ison ja Ansa pikkuruisen. Joku siinä toisen luussa aina kuitenkin viehättää enemmän kuin omassa. Kun Ansa jättää luunsa jonnekin lojumaan, Oona käy heti nappaamassa sen ja pieni luu on hetkessä Oonan mahassa. Ansaa puolestaan pihistää mielellään Oonan valmiiksi pehmittämiä luun paloja.

11 viikkoa

Näiden kuvien ottaminen on aika työlästä, mutta hauskaa.


Homma alkaa koirien houkuttelulla. Kun pennun saa istumaan haluamalleen paikalle hetkeksi rauhassa, on Rouva-koira aivan tympääntynyt ja sen voi lukea hänen kasvoiltaan.



Tarkkaavaisen ilmeen aikaansaaminen on hankalaa: ei saa olla liian innokas kujerrellessaan koiruuksille, sillä silloin ne innostuvat eivätkä pysy kuvassa. Joten on vaan odoteltava, kun toisaalla tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa.



Ja sitten kun molemmat koirat katsovat valppaina kameraan, kamera heilahtaa kuvaajan käsissä ja täydellinen hetki on ohi.



Kun pentu on saatu pyydystettyä takaisin paikoilleen, samat kuviot toistuvat.



Näin käy, kun kuvaaja innostuu heiluttelemaan lelua mielenkiinnon herättämiseksi.



Lopulta saadaan aikaan yksi kohtalainen kuva. Olkoon se sitten Ansan virallinen 11 viikkois-kuva.

10 viikkoa

Nämä tulevat nyt viikon myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Meidän vauva alkaa olla tosi iso, eilen punnittiin ja kotivaa'alla painoa oli jo viisi kiloa. Hurja lukema. Ilmankos käsi on vähän kipeä, kun Ansaa pitää lenkillä kanniskella, silloin kun ei suostu itse kävelemään. Ensi viikolla mennään jo ensimmäisille rokotuksille.

Minulla alkoi eilen työt, joten tytöt ovat nyt viettäneet kaksi päivää kotosalla kaksin. Suunnitelmissa oli aluksi eristää tytöt omiin karsinoihinsa työpäivien ajaksi. Testasimme tilan rajaamista muutaman kerran, mutta vaikka Ansalla oli omalla puolellaan mukana herkkuja ja parhaita leluja ne eivät kiinnostaneet lainkaan vaan Ansa hyppi kompostiaitoja vasten ja piti kaameaa meteliä. Oonan kanssa kaksin jäädessään Ansa ei ole edes tuntunut huomaavan meidän ihmisten poissaoloa. Joten eilen aamulla tytöt jäivät leikkimään sohvalle kun minä läksin töihin. Päivällä J kävi kotona tarkastamassa tilanteen ja silloin tytöt nukkuivat rauhassa. Samoin iltapäivällä J:n tullessa kotiin. Tilanne näyttää siis hyvältä ja kaikki ovat tyytyväisiä! Pikkuhiljaa täytyy sitten Ansan kanssa harjoitella sitä ihan yksin olemista. Onneksi siihen on runsaasti aikaa.

Loput mökiltä

Laitetaanpas esille loput kuvat viime viikon mökkireissulta ennenkuin räpsin taas kasan uusia. Lähdemme nimittäin huomenna juhannuksen viettoon eri mökille, tällä kertaa vain parinkymmenen kilometrin päähän täältä kotoa.

Mökin laiturin laittaminen kesäkuntoon oli vielä vähän kesken, joten käytössä oli vaan kivikko. Mutta se sopi täydellisesti koirien auringonpalvontaan. Oona on päivettänyt vaalean mahansa jo ihan ruskeaksi, Ansan iho sentään on vielä aikalailla vaaleanpunainen vaikka se yrittääkin kovasti esitellä mahaansa auringon säteille.

Hauskaa juhannusta kaikille blogin lukijoille!

Laiturilla

Laituri olikin jännä paikka Ansalle ja järvi myös. Ansa on aiemmin käynyt kastamassa tassujaan ja kuononpäätä järvessä, mutta ollut ihmeissään kun tassut ovatkin oikeasti kastuneet. Mökillä Ansalle kävi perinteisesti: pentu tippui laiturin päässä taiteiltuaan järveen... Pääsi kuitenkin omin avuin uimaan pintaan ja minun avulla takaisin rannalle, sen jälkeen kivillä taituroinnissa oltiin vähän varovaisempia!

Mökkeilyä

Oltiin mökillä muutama päivä ja koirat nauttivat ulkoilmasta! Mökki on vanhempieni paratiisi, siellä ei ole sähköjä tai vettä, metsää vaan ympärillä ja no, muutama naapurikin valitettettavasti lähistöllä. Ei tällä kertaa onneksi kuitenkaan häiriöksi asti. Lähimmillä naapureilla on kaksi kuritonta koiraa, jotka aiempina kesinä ovat juoksennelleet meidänkin pihassa ja ikävästi myös purreet erään mökkinaapurin lasta. Nyt kuulimme ainoastaan haukkua metsikön takaa, tosin Ansaa kova haukkuminen vähän pelotti.

Saapuessamme satoi ja sisällä oli hyytävän viileää, kosteus tunki luihin ja ytimiin ja lämmittämisessä menee oma aikansa. Ansa köllötteli takan edessä vilttien välissä päiväunillaan. Oona puolestaan ei suostunut rauhoittumaan, joten lopulta lämmitin saunan, niin Oona pääsi ottamaan nokosia lauteilla viidenkymmenen asteen lempeässä lämmössä! Onneksi ilma lämpeni ja saimme nauttia auringosta.

Koirat juoksivat villeinä ja vapaina, pöhelsivät pusikoissa ja pureskelivat keppejä. Uudessa ympäristössä huomasi selvästi näiden kahden kaveruksen erot. Oona seuraa minua kaikkialle kuin hai laivaa. Jokapaikkaan on päästävä mukaan ja kokoajan oltava valppaana. Ansa puolestaan kulki omia polkujaan ja tutkiskeli itsenäisesti ympäristöä. Kovin kauas ei pentu toki lähtenyt, kutsuttaessa ilmestyi aina jostain piilosta esille. Sisäsiisteyttä oli helppo harjoitella tuollaisessa paikassa, kun Ansan pystyi aina tarpeen tullen päästämään ovesta ulos. Kun palasimme kotiin, Ansa ilmoittikin hädästä vinkumalla ulko-ovella mutta tuon yhden kerran jälkeen vessa-asioita on toimitettu jälleen sujuvasti sanomalehdille (tai niiden viereen).





Raikkaan maalais-ilman vaikutustako vai mitä, tytöt alkoivat painimaan todenteolla! Ansa kaluaa ja näykkii Oonaa ja pian Oona heittäytyy myös mukaan leikkiin. Sitten vertaillaan kumman suu on isompi. Oona on leikkien jälkeen täynnä hampaanjälkiä. Välillä onneksi kellistää Ansakin ruohikkoon jotta pentu vähän rauhoittuu. Samoilla leluillakin leikkiminen onnistuu hienosti.





Lisää kuvia mökiltä laitan huomenna, eikun siis tänään. Pieni visiitti koneelle on taas venynyt seuraavan vuorokauden puolelle...

9 viikkoa

Niin vanha Ansa on tänään. Tuntuu, että pentu on kasvanut silmissä. Siksi päätinkin kuvata tytöt vierekkäin jatkossa joka viikko.




Siskokset hitsautuvat tiukemmin yhteen päivä päivältä ja minä nautin kun saan seurata niiden touhuja melkein 24 tuntia vuorokaudessa. Oona on ihailtavan kärsivällinen ja lempeä pentua kohtaan.

Viime päivinä jatkuvan sateen takia ulkoilut ovat jääneet vähän vähemmälle, joten Ansalla on ollut energiaa riehua sisällä. Toisaalta matalapaine on iskenyt koiriinkin ja ne ovat mielellään ottaneet ylimääräisiä päiväunia, vierekkäin tottakai.

Väsyneitä

Yksi nukkuu makoisasti pehmeällä nojatuolilla ja vällyjen alla. Toinen heittää sikaa kovalla lattialla. Kuvat viime viikolta.

Pihaeläimet

Meillä on ollut viime päivinä täällä kaksi pihakoiraa. Ollaan retkeilty lähimetsissä, opeteltu hihnassa kävelemistä kadulla, tutustuttu mökkimaisemiin ja kökitty omalla pihalla. Tosin tuon meidän pikkupihan lämpötila nousi välillä kestämättömiin lukemiin kun aurinko porottaa siihen koko päivän kuumimman ajan. Ruohonleikkuri ei ole vielä löytänyt tietänsä varaston peränurkasta tosi toimiin, joten koiruudet saivat kelliä pitkien heinien seassa. Ne olivat erityisesti Ansan suosikkeja, kun niitä voi vähän maistella ja niiden lomasta on hyvä tehdä yllätyshyökkäyksiä mielikuvitus saaliiden niskaan..!






Tytöt ovat käyttäneet toisiaan vuoronperään tyynyinä. Ansa pyrkii aina nukkumaan Oonan läheisyyteen, kiipeilee päälle ja nojailee. Oonaa alkaa liika läheisyys aina jossain vaiheessa ahdistamaan, jolloin se etsii uuden nukkumapaikan. Hetken päästä Ansakin yleensä löytää tiensä sinne...