Oona on 7 vuotta!

Ansan putsauspalvelu huolsi päivänsankarin aamulla juhlakuntoon

Oona juhlii tänään seitsemättä syntymäpäiväänsä - OmppuPomppu on jo iso tyttö! Hassua ajatella että Oona lähestyy jo kovaa vauhtia veteraani-ikää. Keväällä agilityn mölli-kisoissa joku kysyi minulta kuinka vanha Oona on ja vastauksen kuultuaan sanoi, että olisi kuvitellut Oonan olevan korkeintaan 3 tai 4. Luulen kyllä ettei kovin moni staffi ole mikään vanhus ennen 10 vuoden ikää. Toivotaan että Oona pysyy terveenä ja iloisena ja ilahduttaa päiviämme vielä ainakin toiset 7 vuotta!

Juhlapäivän ohjelma kuului päivällä lepäilyä (minun lomani loppui viime viikkoon ja olen taas palannut töihin ja koirien isäntä puolestaan kalastelee tällä hetkellä Jäämeren rannalla), joten illalla vietettiinkin sitten reilu kolme tuntia ulkosalla. Aluksi koirat painivat tuossa kotiterassilla. Sitten käveltiin kasvimaalle kitkemään (tosin koirat eivät tälläkään kerralla osallistuneet maatöihin) jossa Oona nautiskeli kieriskelemällä viljelyspalstaamme kiertävässä ojassa sekä yritti napsia suuhunsa mehukkaita sipulinvarsia naapurin palstalta. Kasvimaalla Oona sai myös onnittelurapsutukset sukulaistytöiltä. Sitten jatkoimme matkaa läheiselle ruohokentälle ja harjoittelimme vähän agility-ohjauskuvioita sekä seuraamista. Seuraavaksi mentiin uimaan ja Oona teki pienen sukelluksenkin kepin perässä. Ja lopulta tiemme vei metsään, jossa koirat pääsivät vihdoin ja viimein rallaamaan vapaana. Tämä oli ohjelmanumero jota erityisesti Ansa oli odottanut. Kotimatka sujuikin niin, että Oona veti innolla kotia kohden kun taas Ansa raahautui väsyneenä perässä juostuaan itsensä uuvuksiin. Ja kotona Oonaa odottikin sitten juhla-ateria, joka nautittiin turhia vitkastelematta. Nyt sankari nukkuu vierelläni sohvalla tyytyväisesti tuhisten!

Toipilaat

Tämä Juhannuksen jälkeinen viikko on sujunut meillä vähän rauhallisemmissa merkeissä. Oonalla kävi hieroja, joka avasi Oonan selän jumeja ja määräsi Oonan parin viikon toimintakieltoon. Mitään kovempaa treenausta tai revittely-lenkkejä emme siis harrasta tällä välillä. Oona on ollut vähän jäykässä kunnossa hieronnan jälkeen, mutta eivätköhän lihakset tuosta pikkuhiljaa vetreydy. Hieroja tulee tekemään toisen käsittelyn Oonalle reilun viikon päästä, toivottavasti saamme pötkylämme hieronnan avulla taas takaisin teräskuntoon! Oona on myös heitellyt lisääntyvissä määrin takajalkojaan, etenkin oikeaa jalkaa. Katsomme nyt korjaantuuko myös heittely hieronnalla, vai tarvitaanko siihen lääkärin apua. Tätä samaa vaivaahan Oonalla on ollut aiemminkin ja sitä on tutkittu useaan otteeseen mutta mitään isompaa syytä oireiseen ei ole löytynyt.

Ansa puolestaan on ollut oma pirteä itsensä, kunnes tiistai-iltana koko koiruus meni nopeasti hyvin uupuneeseen ja surkeaan kuntoon. Mitään vikaa taikka syytä voimattomuudelle emme löytäneet, Ansa tahtoi vaan nukkua eivätkä silmät meinanneet pysyä millään auki eikä juominen tai syöminen kiinnostanut. Ansa oli myös aika kuuma, vaikka oli ollut melkein koko päivän viileissä sisätiloissa, lämpöhalvauksesta ei siis voinut olla kyse. Noh, päivystävän eläinlääkärin neuvojen avulla mittasimme Ansan kuumeen ja sitähän oli 40,2 astetta. Lähdin ajamaan Ansan kanssa sitten reilun 40 kilometrin matkan Äänekoskelle, jossa sijaitseva Hiskinmäen Eläinsairaala otti meidät vastaan.

Ansan lämpö ehti jo matkan aikana laskea 39,3 asteeseen ja sairaalan hajuja haistellessaan Ansa oli vähän reippaampi. Ansasta otettiin kattavat verikokeet ja tassuun laitettiin tippa. Sitten lääkäri tutki koko koiran kauttaaltaan, mutta ei löytänyt mitään poikkeavaa. Verenkuvassa tulehdusarvot olivat kohtuullisesti kohollaan, mitään muuta ihmeellistä kokeissa ei löytynyt. Joten nyt Ansalla on sitten viiden päivän tulehduskipulääke-kuuri sekä antibioottikuuri. Lääkäri ei osannut keksiä syytä tälle episodille, joten nyt vain tarkkailemme tilannetta. Kotiin päästyämme Ansa meni lepäilemään, mutta söi kuitenkin ruoan ja kävi reippaasti pihalla asioilla. Seuraavana aamuna Ansa oli jälleen ihan pirteässä kunnossa ja halusi jo leikkiä Oonan kanssa. Kuumetta ei ole enää ollut, vaan Ansan lämpö on normaalissa noin 38 asteessa. Tänään Ansa taitaa päästä jo kirmaamaan vähän vapaana, energiaa näyttäisi riittävän kun monta päivää on kävelty rauhallisesti remmissä.

Lääkärillä Ansa muuten pääsi pitkästä aikaa vaa'alle (viimeinen punnitus oli viime vuoden puolella...) ja painoa on tytöllä 12,7 kiloa. Eli painoa ei ole tullut pahemmin enää lisää, joulukuussa Ansa nimittäin painoi muistaakseni aikalailla tasan sen 12 kiloa. Hyvältä näyttää nuo Ansan kropan mittasuhteet ainakin omaan silmään. Vaikka korkeutta onkin reippaasti, niin massaa ei suinkaan liikaa. Näissä mitoissa yritetään siis pysyä!

Siiri-siskon kanssa

Erkkari-viikonloppuna, kehässä pyörimisen välissä Ansa pääsi juoksemaan siskonsa Siirin kanssa ja melkoista riekkumista se olikin! Juostiin, painittiin, käytiin uimassa ja välillä seisoskeltiin kylkikyljessä laiturilla. Niin kiihkeitä olivat leikit, että molemmat tytöt saivat naarmuja tielle osuneista risukoista ja toistensa hampaista.

Kaunis Siiri

Kuvat: Jouni S.

Viikonloppu Mustialassa

Toissa viikonlopun vietimme Mustialassa, eli whippettien erikoisnäyttelyssä ja open show'ssa. Tässä vihdoin ja viimein vähän kuvaa ja sanaa tuolta reissulta.




Lauantaina 6.6. whippettien erikoisnäyttelyssä narttuja tuomaroi saksalainen Olaf Knauber. Juniorinarttuja oli saapunut paikalle 12 kappaletta. Ansa oli tuomarin silmään erinomainen ja arvostelu kuuluu näin:

13 month old white and sabel bitch. Excellent combination of substance and elegance. Lovely head and expression. Strong neck of good length. Very elegantly arched. Excellent front for age. Good bone. Good topline with strong chest. Balanced angulation front and rear. Front movement will have to improve with age. Very nice side movement with powerful drive! Nice temperament. Very easily handled.

Oli oikein mukavaa saada kerrankin näin pitkä arvostelu. Tuomari käyttikin paljon aikaa työhönsä, niin paljon että lauantain viimeiset kilpailut saivat päätöksensä vasta ilta kuuden jälkeen..! Ansa ei sijoittunut luokassaan. Lauantain keli oli hyvin kolea, aamulla vielä sateli mutta vaikka sade loppuikin, lämpötila pysytteli alle 5 asteessa. Urheasti nökötimme kuitenkin kehän laidalla tunti toisensa perään ja Ansa seurusteli reippaasti kymmenien rotutovereiden kanssa.

******

Sunnuntaina oli sitten epävirallisen Open Show'n vuoro ja aurinko paistoi vihdoin Hämeessä. Tuomarina meillä oli amerikkalainen whippet-kasvattaja Kerrie Kuper ja kotiinvietävänä huomattavasti lyhytsanaisempi arvostelu:

Curvy whippet girl. Excellent bone and topline. Good head and expression. Front movement excellent. Charming disposition.

Sijoitusta ei tullut sunnuntainakaan, mutta Ansa sai kutsun Paras pää ja ilme -kilpailuun. Siellä ei meille menestystä kuitenkaan tullut, vaan voittajaksi valittiin suloinen pieni pentu.

Kehän laidalla Ansa paini ahkerasti Siiri-siskonsa (P. Onnenkoru) kanssa. Ansalla diagnosoitiin olevan kaatumatauti, ilmeisesti toisen pappansa perua. Sen vuoksi Ansa on näissä kuvissakin pääosin ketarat ojossa nurmessa. Kolmannen kuvan nuuskuttelussa mukana myös Madde-neiti.

Siskokset kellivät yhdessä rankan viikonlopun jälkeen.

Mäntän näyttely 31.5.

Piipahdimme Ansan kanssa viime sunnuntaina näyttelemässä Mäntässä. Oli kesän ensimmäinen helle-päivä, mutta meidän kehämme sijaitsi jäähallissa, eikä paahteisella asvaltilla. Halli oli kuitenkin kaikkea muuta kuin jäinen, lämpöä riitti! Tuomarina whippeteillä oli Eeva Resko ja hän arvioi Ansaa seuraavasti:

Hyväntyyppinen narttu, kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula. Suora tiivis etuosa. Hyvä runko. Hyvinkulmautunut takaa ja leveä reisi. Voisi liikkua hieman halukkaammin, pidemmällä askeleella. Etu- ja takaliikkeet hyvät. Hieman jyrkkä lantio liikkeessä häiritsee kokonaiskuvaa.

Tällä arvostelulla pokkasimme punaisen nauhan eli Ansa oli tuomarin silmään Erittäin Hyvä. Tuomarilla oli tiukka linja. 18 whippetistä vain neljä (2 urosta ja 2 narttua) sai ERIt ja useimmat urokset sekä kaksi narttua saivat H:n. Meidän kompastuskivemme oli jälleen liikkuminen, minä ilmeisesti juoksin liian hitaasti, pidin hihnaa liian kireällä ja Ansaa puolestaan kiinnostivat kehän lattialle hövelisti heitellyt namipalat. Harjoittelua kaipaa meidän yhteistyömme kehässä ja sitä on nyt yritettykin tehdä sillä huomenna suuntaamme Mustialaan, whippettien erikoisnäyttelyyn ja open show'hun.