Sawo Show 7.8.

Käväisimme viime lauantaina reissulla helteisessä Kuopiossa ja visiitin syy oli kesän viimeinen näyttelykäynti. Whippetit arvosteli portugalilainen Manuel Loureiro Borges. Ansa sai erin mukavan arvostelun kera:

Nice head & expression. Good neck & topline. Good front. Ribcage could be more well developed. Enough bone. Nice moves.

Näyttelyn jälkeen kävimme katsastamassa maisemia Puijolla, jossa Ansa sai kiihkeitä italialaisia ihailijoita! Kaksijalkaisia sellaisia. Savusumuinen maisema tornista näytti tältä (klikkaa kuva suuremmaksi):

Kuvat: J.S.

Kisa-debytointeja

Otimme osaa Jatin järjestämiin agilityn möllikisoihin 29.6. Olemme viime jaksolla treenanneet mölli-tasoisessa ryhmässä vaihtelevalla menestyksellä. Välillä on Ansan vire ollut katossa, välillä jossain ihan muualla. Luulen kuitenkin taas oppineeni jotain uutta Ansan "virittämisestä" agility-taajuudelle, sillä saimme kesäkuun lopulla muutaman tosi onnistuneen treenin kun ymmärsin pitää lämmittelylenkin ja motivointileikit sopivan pituisina. Nyt olemmekin treenitauolla, sillä agikentän laitaan aletaan pikkuhiljaa rakentaa treenihallia, eikä siellä silloin voida järjestää koulutusta normaalisti. Onneksi olen kuitenkin saanut haalittua pari treenikertaa heinäkuulle toiselta kentältä ja toivottavasti niitä löytyisi myös elokuulle.

Kontaktit hoidettiin hienosti!
Kuva: Susanna Sistonen

Kuva: Susanna Sistonen

Mutta ne kisat! Teimme saman helpon radan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla homma sujui hyvin puoleen väliin saakka kunnes tuli kielto aidalla. Kun siitä etenimme, onnistuin minä juoksemaan Ansan eteen kun se tuli putkesta, jolloin meidän pasmat menivät vähän sekaisin. Siitä selvittyämme Ansa karkasi toisen putken jälkeen A:lle, joka on sen lempieste. Noh, selvisimme kuitenkin loppuun saakka, eikä näissä kisoissa jaettu hylsyjä, joten saimme vain rutkasti virhepisteitä.

Kääntyminen A:n harjalla, tuomari viittilöi hylsyä
Kuva: Susanna Sistonen

Teimme tosiaan saman radan vielä uudelleen, mutta se menikin petraamisen sijasta ihan plörinäksi. Minä tein saman virheen kuin aiemminkin, eli juoksin Ansan linjalle. Ansaa ei enää sen jälkeen yhteistyö oikein kiinnostanut, vaan se lähti säntäilemään pitkin kenttää ja karkasi radan ulkopuolellekin. Melkoista sähläystä siis, mutta hauskaa silti (lukuunottamatta sitä karkailua...)!

Tässä sitä lahjakasta sähläystä...

Toinen Ansan kisadebyytti tapahtui 10.7. Ylistaron maastojuoksukisoissa. Olen yrittänyt treenata Ansaa kuntoon kevään ja alkukesän ajan ja uskaltauduin ilmoittamaan sen kisoihin kun juoksujen päättymisestä oli kulunut kolmisen kuukautta, ettei ainakaan valeraskaus enää häiritse menoa. Ansa on juossut tassuvieheen perässä pitkin kevättä ja kesäkuun alussa kävimme myös maastojuoksutreeneissä, jossa Ansa kiljui vieheelle ja juoksi radan hienosti.

Ylistarossa oli varsin kesäinen ilma kun aurinko paahtoi hiekkamonttuun. Hyvin saimme kuitenkin pidettyä Ansan varjossa ja viileänä, se ei näyttänyt kärsivän helteestä. Ennemminkin se näytti kärsivän siitä että joutui katselemaan ohitse käveleviä koirakavereita oman häkkinsä suojista. Jännitys oli kova kun Ansa oli lähtövuorossa ja hyvin tasaväkisesti juoksu näyttikin sujuvan. Pääosan matkasta Ansa ja parinsa juoksivat ripirinnan, muutamassa kohdassa jompi kumpi johti vähän matkaa. Juoksu näytti muutenkin omaan kokemattomaan silmääni hyvältä.

Juoksun jälkeen selvisivät tulokset: pari sai pisteet päivän parhaimmasta päästä, mutta Ansan juoksu hylättiin. Ansa oli yhdessä kohtaa ilmeisesti töninyt kaveria, yrittänyt saada sitä leikkimään ja estänyt paria näin seuraamasta viehettä. Tuomarin sanoin tilanteessa ei ollut missään nimessä mitään aggressiivista vaan kyseessä oli "ystävällismielinen diski". Nämä terveiset kuulin vielä toistamiseen toimiston naisilta kilpailukirjoja hakiessani.

Harmittava juttu. Tässä olen yrittänyt tuumailla mitä seuraavaksi keksitään. Vieheen kanssa treenaamista toki jatketaan ja toivotaan että Ansa pikkuhiljaa aikuistuu. Onhan se vielä nuori ja niin yltiösosiaalinen luonteeltaan. Oonan kuoleman jälkeen tämä piirre on korostunut erityisesti. Kun kotona ei ole enää koirakaveria, sekoaa Ansa täydellisesti kaverikoirista ja välistä ihan vaan ventovieraista (ja rähjäävistäkin) vastaantulijoista. Kaikki koirat ovat Ansan mielestä niiiiin iiihaaania ja niiden kanssa pitäisi päästä leikkimään.

Kuvia ei valitettavasti Ylistarosta ole pahemmin näkynyt, paitsi täältä löytyy muutama kuva Ansan lähdöstä. Niin joo, se pitää vielä mainita, että tuon kuntopuolen olin vissiin onnistunut saamaan ihan hyvin kohdalleen. Suorituksen aikana Ansan jalka nousi mukavasti pehmeässä hiekassakin, Ansa palautui nopeasti eikä kisapäivän iltana taikka seuraavina päivinä ollut yhtään jäykässä kunnossa. Se oli varsin mukava juttu se!

Pönttis mökkeilee

"Moi! Mä oon juossut pupuvieheen perässä ja piippalelun kanssa ja pallo suussa ja käyny vähän metsässä jahtaamassa myyriä ja mamman kanssa nuuskimassa hirvien ja karhujen ja oikeiden pupujen jälkiä. Ja mulla on pikkusen KUUMA!"

Me oltiin viime viikonloppu mökillä ja voi kun olikin mukavaa! Ansa hilpatti kaksi päivää pitkin pihaa ja metsää (ja kasvimaata...) lelujensa kanssa ja välillä kahlasi järvessä. Sunnuntaina meillä olikin kovasti väsynyt takapenkkiläinen kotimatkalla. Eikä törmätty karhuihin, vaikka kovasti mukamas minä niiden rapinaa metsästä välistä kuulinkin. Näissä mökkimaastoissa kun on silloin tällöin tehty karhuhavaintoja, jopa lähimökin pihassa on karhu nukkunut yötään puuliiterissä... Vähän jänskättää lähteä lenkille itsekseen metsäteille!

Nämä pallottelukuvat on puolestaan toiselta mökiltä, jossa on käyty vähän väliä ja jonne suunnataan myös Juhannuksen viettoon.

Unikeko.

Näyttely-kuulumiset

Kangasniemellä 13.5.

Enpä ole tämän vuoden näyttelyvisiiteistä kirjoittanut tänne vielä mitään, vaikka niitäkin on muutama ollut. Lisätäänpä nyt arvostelut ja muutama kuva, eli edetään uusimmasta vanhimpaan.

13.6. kävimme Oriveden kaikkien rotujen näyttelyssä. Siellä tuomarina oli romanialainen Calin Simu. Tässä arvostelu:

Very good in type. Lovely head. Beautiful topline. Very good movement.

Lyhyestä virsi kaunis. Eri tuli, kuten kaikille muillekin osallistujille ja vaaleanpunainen ruusuke. Avoimessa luokassa Ansa sijoittui neljänneksi viiden nartun joukosta. Liikkuminen oli jälleen meidän heikko puoli. Jotain tarttis tehdä sille kun vaan keksisi mitä (ja jaksaisi harjoitella)..! Ansa jotenkin laiskistuu näyttelyissä, Orivedelläkin se oli ihan lahna ja istuskelikin joko "isin" sylissä kehän laidalla tai olisi vääntänyt muiden himpettien luo seurustelemaan. Tässä pari herkkää isä-lapsi-kuvaa!





Ja jonkun piti päästä väkisin tuoliin, sillonkin kun sitä ei suostuttu ottamaan syliin. Ehkäpä ensi kerralla otamme suosiolla mukaan häkin, jossa Ansa saa makoilla rauhassa, josko se sitten olisi vähän pirteämpi kehässä.

Niin ja tässä vielä todistusaineistoa siitä, että kyllä se Ansaliinos hienosti osasi pönöttää!

30.5. järjestettiin Keski-Suomen Vinttikoirakerhon kesäkauden avajaiset ja epävirallinen Vuoden Voittaja-näyttely. Päivä oli kiva, mutta harmillisesti whippet-narttujen kehän aikana alkoi sadella. Ansa olikin varsin innoissaan kun kehään mennessä sadetakki piti ottaa pois ja altistua elementeille! Kaikesta huolimatta Ansa sijoittui 12 whippet-nartun joukosta neljänneksi. Tuomarina oli Sirkka Salonen ja arvostelu seuraavanlainen:

Erittäin hyvä kokonaisuus. Hyvä pigmentti. Hyvät S-kurvit. Hyvät liikkeet.

Kuva: Marko Heinonen

13.5. olimme näyttelemässä Kangasniemellä ja tuomarina siellä oli Saija Juutilainen. Tämä olikin Ansan ensimmäinen esiintyminen avoimessa luokassa. Ansa oli Saijan mielestä erittäin hyvä ja arvostelu kuuluu näin:

2v. Tyylikäs nuori narttu. Hyvin kaunis pää ja ilme, joskin vaaleat vilkkuluomet häiritsevät. Hieman kevyet korvat. Hyvä purenta. Kaula voisi kiinnittyä sulavammin ja etuosa kulmautua paremmin. Hyvä lanneosa. Tiiviit käpälät. Hyvä häntä. Kevyt liike, mutta ulottuvuutta ja voimaa tulisi olla enemmän.

Yllä olevat kuvat: Emmi Seppälä

Toukokuussa kävimme myös tuossa lähikentällä järjestetyssä mätsärissä. Siellä tuulessa värisevät whippetit heitettiin ensimmäisenä pois kehästä ja voittajiksi selvityivät vähän erilaiset koirat, laumanvartijat ja pystykorvat..!

Ja vuoden ensimmäinen kehäkäynti oli Tampereen KV:ssä 21.3. Siellä tuomaroi ruotsalainen Ray Lindholm ja hän antoi Ansalle myöskin EH:n. Arvostelu on ruotsiksi ja koska ruotsin taitoni ovat vuosi vuodelta ruostuneet niin en lähde edes yrittämään sen kääntämistä. Joten pyydän anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä (syytän niistä kehäsihteerin epäselvää käsialaa...) ja kopion arvostelun suoraan paperista tähän:

Välskuret huvud. Bra uttryck. Bra hals, kunde ha lite längre linjer. Lite kort överarm. Annars bra vinklas. Bra benstomne. Lit bred i fronta. Rör sig annars OK.

Seuraavaksi suuntaamme kehään näillä näkymin vasta elokuussa. Sitä odotamme jälleen mielenkiinnolla!

Petoja olohuoneessa

Eräänä lauantaina Pönttis majoittui sohvalle katsomaan televisiota. Silmä kovana tiirasi ruutua. Mitä siellä oikein näkyi?

No tällaisia hurjia otuksia. Kehtasivat ärjyäkin siellä, Ansan omassa telkkarissa.