*

*****

*****

Tampere KV 15.3.

Kuva: Hanna Seppä

Kävimme viikko sitten pyörähtämässä ekaa kertaa juniori-luokassa Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä. Päivä oli oikein mukava, vaikkakin pitkä ja kotiintuomisena oli hyvät tuloksetkin. Ansa oli itävaltalaisen tuomarin Robert Blümelin silmään ERInomainen ja sijoittui luokkansa neljänneksi 18 juniori nartun joukosta! Arvostelu oli seuraavanlainen:

11 months. Elegant & feminine type. Correct head. Nice expression. Straight in front. Moves well but a little bit slow.

Paikalla oli myös neljä Ansan sisaruksista, joten kolme siskosta (P. Omenakaneli, Ansa, P. Onnenkoru) nököttivät kehässä peräkkäin. Kaikki 5 sisarusta (eli myös pojat P. Obelix ja P. Onnenlantti) saivat ERIt ja Obelix-Epeli sijoittui omassa luokassaan toiseksi. Hienoja lapsia ovat siis kaikki!

Kehänlaidan painit.

Siiri ja Ansa yritettiin saada poseeraamaan kuvaan yhdessä.


Koska whippettejä oli Tampereella paikalla kokonaiset 120 kappaletta, pennut ja juniorit arvosteli varatuomari. Osallistuimme myös Paras narttu-kehään, jossa tuomarina oli Lee Greer Uudesta-Seelannista.

Odotellessa Ansa halusi treenata vaihteeksi istumista.

Rouva Greer tutki vielä Ansan ja vahvisti Robertin antaman arvostelun. Neljän parhaimman nartun joukkoon emme enää mahtuneet.

Oli hauska päästä näkemään Ansan siskoja ja veljiä! Ansa erottui joukosta (ei ehkä kovin edukseen) olemalla se kaikista suurin vöyhkä. Kaikki ne muut näyttelyn 119 whippettiä kulkivat niin ylväästi ja arvokkaasti ympäriinsä, kun meidän Ansaliini kiskoi, ryntäili, hyppi ja ryömi eli teki kaikkensa päästäkseen tutustumaan joka ikiseen koiraan ja ihmiseen näyttelypaikalla. Elämme toivossa että ikä tuo malttia ja ryhdikkyyttä Ansankin olemukseen ja jatkamme siedätysharjoituksia..!

Lasten leikkejä osa 2

Meillä vedetään usein myös köyttä. Tällä kerralla kaapin perältä löytyi vielä yksi ehjä narulelu. Tein viimeksi noita naruleluja kesällä ja suurin osa niistä on mennyt palasiksi jo aikaa sitten. Pitäisi vissiin alkaa taas punomaan...

Oonan ei mielestään tarvitse pinnistellä tässä lajissa, ruipelosta ei ole haastajaa hänen voimilleen.

Tulipas kuuma!

Lentopalloa

Kävimme Oonan kanssa viime sunnuntaina kokeilemassa uutta harrastusta - flyballia! Pääsimme flyball-ryhmän harjoituksiin mukaan, joten saimme seurata pidempään harrastaneiden hienoja suorituksia, sekä kokeilla lajia itse. Oona on aikamoinen pallohullu ja hajottaa tennispallot hetkessä. Touhotus oli melkoinen sen jälkeen kun Oona huomasi mitä ne muut koirat sieltä esteiden takaa oikein hakivat. Ja kaikenlisäksi pudottivat vielä ne pallot suoraan eteemme.

Esteet ovat meille tietysti vanhoja tuttuja agilitystä, joten hypimme vähän niitä ja sitten kokeilimme flyball-boksin laukaisemista. Oona nappasi aluksi tennispallon suoraan boksin kolosta. Yritin saada Oonaa läppäämään tassullaan boksia ja muutaman kerran se onnistuikin, tosin aluksi Oona ei huomannut kun pallo lensi kaaressa sen taakse vaan tuijotti vaan boksin takana ollutta ämpärillistä tennispalloja!

Noh, treenien lopussa kokeilimme hommaa vielä uudestaan. Päästin Oonan vapaaksi esteiden takaa jotka se hyppikin vauhdilla, syöksyi palloboksin päälle ja nappasi pallon suuhunsa ilmasta! Täydellinen suoritus siis, lukuunottamatta sitä pallon palautusta tietenkin. Kokeilussa tuli selvästi esille se asia joita meidän täytyy harjoitella P A L J O N: tennispallon päästämistä irti... Sain vääntää palloja Oonan suusta muutaman kerran aika kauan.

Nyt treenailemme sitten kotona kansion avulla sitä flyball-boksin laukaisemista, eli tassulla läppäämistä ja irti-käskyä. Toivottavasti pääsemme myös pian flyball-kurssille oppimaan lisää, sen verran kivalta tämä lentopallo vaikutti! Myös Ansa on saanut treenata kotona tassulla läppäämistä ja Ansa on itseasiassa siinä jopa Oonaa innokkaampi. Ansalla on muutenkin tapana läpsytellä kaikkea pitkillä tassuillaan. Joten voipi olla että tulevalle kurssille pääsevät mukaan kummatkin koiruudet.

Painit

Sisällä tuppaa olemaan näin talvisin niin pimeää, että harvemmin kuvat liikkuvista koirista onnistuvat. Painimista meillä harrastetaan kuitenkin päivittäin. Tällä viikolla olen itse mennyt töihin jo aamuvuoroon, joten koiruudet ovat ottaneet ensimmäiset painierät ruoan jälkeen jo heti aamu seitsemältä! Nämä kuvat ovat viikon takaa, jolloin auringonpaiste valaisi kotiamme sopivasti kuvaamiselle.

Ansalla oli tylsää kun Oona vaan lepäili auringossa...

Ansa sai häädettyä Oonan pois nukkumapaikaltaan ja yritti sitten aloittaa kunnon painiotteluun.

Kyllähän se Oonakin siitä sitten pikkuhiljaa lämpeni.

Lopulta painijat siirtyivät sohvalta lattialle.

Ja jatkoa seuraa...