Ansa 7-vuotta

Maailman parahin Ansa täytti viime viikolla 7-vuotta! Päivänsankari aloitti juhlinnan heti aamusta vielä untenmailla ollessaan, kun töihin lähtiessä kuuden jälkeen sujautin nukkuvan Ansaliinoksen suuhun kuivattua ankan fileetä ja lauloin onnittelulaulun. Iltapäivällä kotiin tultuani lähdettiin lenkkeilemään omalla porukalla ja illalla vielä kotona herkuteltiin niin juhlaruoalla kuin luillakin. Varsin mukava syntymäpäivä, uskon Ansankin ajattelevan!

Tänään puolestaan hankittiin uusia kokemuksia tämän fiksun 7-vuotiaan kanssa ja käytiin kokeilemassa möllikisailua rally-tokossa. Hauskaa oli sateesta ja viimasta huolimatta! Rata oli kahdeksan kyltin mittainen ja ihan ei sitä puhtaasti suoritettu, mutta menin rataa niin vauhdikkaasti läpi, että unohdin vallan välipalkat. Joten teimme sitten sattumalta palkattoman kisanomaisen suorituksen. Seuraaminen oli aika kivan oloista, korvat oli pystyssä ja sillein. Yhdessä käännöksessä hihna kiristyi liikaa ja maahan meno oli aika nihkeää. Saksalainen täyskäännös radan lopussa ryssittiin kokonaan, enkä viitsinyt fiiliksen vuoksi alkaa sitä uusimaan ja junnaamaan, vaan jatkettiin vaan loppuun. Saksalainen on ollut minun mielestä yksi meidän bravuureita, mutta näköjään ei sitten ihan niin hyvin olekaan hanskassa! Tuloksena 89 pistettä, eli -1 pistettä hihnan kiristymisestä ja -10 pistettä siitä saksalaisesta (väärin suoritettu tehtävä). Täällä videon pätkä meidän puuhastelusta. Ja täällä video synttäri-rallattelusta laskettelurinteessä :)

Kertausta

Maaliskuussa agilitattiin, lenkkeiltiin, sairasteltiin (vaihteeksi...). Ansan kanssa aloitettiin rallyn alokasluokan valmennus, eli siis kuuden kerran kurssi, jonka ensimmäinen kerta vietettiin ihan vaan keskustellen. Kaksi seuraavaa kertaa on treenattu ulkokentällä, tosin treenaaminen koiran kanssa on jätetty aika vähiin, enemmän on keskitytty siihen, että ohjaaja oppii ohjaamaan ja ylipäätään liikkeiden hiomiseen.

Valmennus-sana on aika laajalti käytössä nykyään erilaisten lyhyidenkin kurssien yhteydessä. Tämän meidän rally-kurssin kohdalla se tarkoittaa sitä, että mietitään yksilöllisemmin kunkin koirakon tekemisiä. Me keskitytään Ansan kanssa sen oikean vireen hakemiseen, tehdään lyhyitä pätkiä ja testaillaan erilaisia palkkauskeinoja. Rallytokossa on paljon seuraamista ja alokasluokan videoita katsellessa näkee aika paljon suorituksia, joissa koira on seuraamisessa vähän kujalla. Hengailee mukana, mutta ei järin innostuneena. Oma ihannesuoritukseni näyttää vähän erilaiselta, joten keskitytään nyt siihen innokkaaseen seuraamiseen. Etupalkka on meillä apuna ja toimii hienosti. Ja on ollut mahtava päästä taas puuhailemaan uusia juttuja Ansaliinoksen kanssa!

Upeista hankikeleistä päästiin nauttimaan niin omalla porukalla, 

kuin kavereidenkin kanssa. 

Ruuti on sitten viime päivityksen käynyt valmennuksessa, Lotta Vuorelan kurssilla, näyttelyssä ja kotikisoissa juoksemassa kolme rataa. Minulla on ollut ongelmia polveni kanssa. Se ärtyi jostain kovasti ja sitä on nyt jokunen viikko kuntoutettu. Jäykän polven kanssa juostiin kuitenkin Lotan kurssi, joka olikin tosi kiva. Tykkäsin niin radasta kuin kouluttajasta tosi paljon. Lisäksi Lotta antoi lisää ajateltavaa juoksu-A:n opettamiseen, joka otetaan projektiksi varmasti kesän korvilla. Tässä muutama videoklippi tuolta kurssilta:

- Alkuosaa radasta, jolla keppien avoin sisäänmeno sujui lopulta niistämällä. Ruuti on vähän niinkuin itsekseen oppinut noita niistoja, kun niitä ei ole pahemmin harjoiteltu.

- Pienen hiomisen jälkeen saatiin ohjattua tämä pätkä näteillä takaaleikkauksilla, olkapääohjauksilla. Takaaleikkauksiin olen itse saanut varmuutta, kun niitä on viime aikoina tehty aika paljon eri treeneissä.

- Nämä kepit osoittautuivat ylivoimaisiksi, kun putken suu oli noin keppien päässä > lisättävää treenilistalle.

- Loppupätkä, jolla mukavia käännöksiä ja vauhtia muhkeasta pörrö-turkista ja sen aiheuttamasta kuumuudesta huolimatta.

Näyttelyyn suunnattiin hakemaan se pakollinen tulos. Laittelin Ruutin turkkia edellisenä päivänä (ja toki aiemminkin) hiukan paniikissa. Näin aloittelevana turkkikoiran omistajana ei tuosta näyttelylaittamisesta (tai sen puoleen muustakaan laittelemisesta) ole mitään kokemusta, mutta hyvin selvittiin kun arvostelussa kommentoitiin, että karvanlaatu on hyvä. Paavo Mattila sanoi Ruutista tarkalleen näin:

Hyvinrakentunut hieman hento narttu. Kevytpiirteinen pää. Hyvä runko, luusto saisi olla vankempi. Erittäin hyvä ylälinja. Hyvät raajat. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös. 

Nuo kolme viimeistä lausetta lämmittää mieltä. Tällä arvostelulla tulokseksi tuli Hyvä. Aika paljon isommat nartut vetivät ne paremmat arvostelut meidän luokassa. Saa nähdä milloin tuohon turkkiprojektiin lähdetään seuraavan kerran. Ei ainakaan ennen ensi talvea.

Näyttelyn jälkeen suunnattiin kotiin suihkuun ja turkin kuivattelun jälkeen alkoi trimmeri surisemaan. Tuloksena oli tällainen hassu tukkakoira. Alussa nauratti aina kun sen näki. Nyt tuohon kevätpuudeliin on jo silmä tottunut.

Viime viikonloppuna oli edessä vähän erilainen koitos, eli super-silakka pääsi juoksemaan agi-kisoihin. Kotikisoissa otettiin kaikki tarjolla olleet kolme rataa. Tuloksena yksi kymppi ja kaksi hyllyä. Ruutilla oli niin sanotusti sokka irti ja vauhti katossa. Mainio jamppa se oli, mutta meni kyllä aika lailla sinne mihin itse halusi, vaikka toki ohjaajallakaan ei kuviot olleet parhaat mahdolliset. Mutta hauskaa oli kisailla pitkästä aikaa! Kaksi rataa tuli videolle. 

- Hyppyrata, jolta tulos 10, eli kaksi tyhmää rimaa, kaksi kökköä valssia ja varastaminen lähdöstä. Positiivista: vauhti ja estefokus sekä minun persjättö, sillä Ruutin kanssa olen ollut vähän ujo käyttämään niitä etten tunge eteen. 
- Ensimmäinen agi-rata, jolta HYL. Eka rima lensi ja keinun jälkeen minulta ei ohjausta, jolloin Ruuti lukitsi väärän putken pään. Toinen hylsy olisi tullut heti keppien jälkeen, kun mentiin aidan ohi väärään päähän putkea. A:n jälkeisestä takaaleikkauksesta olen ylpeä ja samoin keinu ja puomin kontakti hyvät. Sekä tietty edelleenkin se vauhti ja into!

Nyt on luvassa taas koulutuksia, ensin pääsiäisenä valmennus ja sitten parin viikon päästä Outi Harjun kurssi. Sekä toki oman ryhmän viikkotreenit, jotka on olleet oikein mukavia ja hyödyllisiä. 

Löysin muuten koneen kätköistä videon Ansan ekoista virallisista kisoista. Voi kun näitä videoita olisi enemmän, mutta ei yhtäkään videota niiltä meidän myöhemmiltä radoilta, joilla meno jo vähän eri näköistä. Harmi. Mutta ihana fiilis-pätkä oli tämä ja mahtava muistutus siitä kuinka hassuja juttuja (kuten puomin alkuosan pysäytykset) meillä tuolloin oli käytössä. Jäivät kyllä aika nopsaan pois. Ja nuo kepit... :) 

Lomailua

Terveiset talvilomalta! Ihan kotosalla lomaillaan ja ilman mitään ihmeempiä suunnitelmia ja ohjelmanumeroita. Siitä huolimatta olen onnistunut täyttämään päiväni yhdellä jos toisellakin koiramaisella puuhalla. Lomailtu on myös harrastuksista parin viikon verran. Ensin minun mahataudin ja sitten Ruutin silmätulehduksen vuoksi. Ruutin toinen silmä alkoi kovasti punottamaan toissa viikolla. Onneksi lääkäri ei kuitenkaan löytänyt silmästä haavaa. Tippakuurin vuoksi jouduimme perumaan kisareissut kahdelta viikonlopulta, mikä toki itseä vähän harmitti. Treenaamisestakin pidettiin taukoa, jotta hallin hiekat ei mene Ruutin silmää ärsyttämään. Hauskaa tässä silmätulehduksessa oli Ruutin reaktiot. Se kiskoi innosta piipaten lääkärin vastaanotolle, eikä vissiin edes tajunnut minkään olevan erilailla kun silmän suojaksi viritettiin kauluri. Meidän aiemmat koirat ovat menettäneet hetkeksi toimintakykynsä kun ovat joutuneet käyttämään kauluria. Ruuti sen sijaan jatkoi elämää - luun syömistä, leikkimistä ja kotona säntäilyä - ihan kuten ennen kauluriakin. Eilen aloitettiin tauon jälkeen uusi agilityn treenijakso uudessa ryhmässä ja intoa tekemiseen oli niin koiralla kuin omistajallakin!


Tänään käytin koirat reilun kolmen kuukauden tauon jälkeen fyssarin tarkastuksessa. Hyvin voivat kumpikin, mihin saa olla tyytyväinen. Ansan oikea takajalka lonkan kohdilta oli hiukan jumissa ja Ruutilta löytyi oikealta puolelta rintarangan kohdalta juoste (olikohan oikea termi..?). Näitä kohtia availtiin ja näytettiin niille vähän laseriakin. Ja jumppailuvinkkejä tuli taas lisää, pitäisi saada omasta niskasta vaan tiukka ote, jotta tulisi jumppailtua koiria (ja itseä myös) ahkerammin.


Loppulomalle on suunnitelmissa vähän näyttelyjuttujen ja myös agilityn harjoittelua, sekä tietysti lenkkeilyä ja lekottelua. Ruutin näyttelyyn on enää kaksi viikkoa aikaa, joten turkkiakin pitää vähän näperrellä auki. Palataan taas asiaan!

Viikon puuhat

Viikko on taas hurahtanut vauhdilla ja enää kolme työviikkoa jäljellä ennen talvilomaa. Kevätkin on piipahtanut luonamme ja tuonut huikeita aurinkoisia hetkiä mukanaan. Lenkkeilyä on harrastettu keskenämme ja kavereiden kanssa. Yksi ilta tarvottiin pitkä lenkki Ruutin pikkuveljen kanssa ja tänään Ansa pääsi bestistensä kanssa ulkoilemaan. Vaikka miinusasteita oli vain viisi, niin napakka tuuli puri koiriin, haalarit ja muut vermeet olivat kovasti paikallaan.

 Kelkkareittejä pitkin on hyvä kulkea. 

 Pretty in pink!

Haalarijengi

 
Pentu kohta 7-vee oli järjestänyt parina päivänä töistä palaavalle perheelleen yllätyksiä. Ensin täällä oli harrastettu chili-viljelyä, ilmeisesti nyt on juuri oikea aika koulia taimia ja testata onko niistä eläjiksi. Seuraavana päivänä "pentu" oli kiskonut takkinsa kaiteelta alas ja mutustellut sen pistolukkoa. Onneksi lukko kuitenkin vielä toimii. Mikä lie virtapiikki oli Ansaan iskenyt noina päivinä, toivottavasti kevätvillitys on näiden jälkeen ohi!

Ruutin tukkaa on kasvateltu ja aikomus on mennä tuomarin syynättäväksi maaliskuun lopulla. Tukka on tuntunut tooosi pitkältä ja Ruuti jotenkin kauhean paksun näköiseltä. Eilen räpsäisin siitä kuitenkin pari kuvaa, kun toinen paikoillaan hetken seisoi ja tässä se todellisuus paljastui. Ei Ruuti edelleenkään kovin iso ole, vaan ihan pennun ja tosi söpön näköinen.

Ja käydääs läpi vielä tämänkin viikon treeniosuus. Maanantain ryhmätreenien ratapiirros alla. Videota en saanut taaskaan aikaiseksi napata ja sehän jälkikäteen harmitti. Tehtiin nimittäin nollana rata läpi kahteen kertaan ja ihan mahtavia nollia ne olikin! Ruutin vauhti huippu, minun liikkuminen ja rytmitys hyvä. Oikein sellaista agilityn flowta, jonka jälkeen posket hehkui, sisältä kuului hyrinää ja oli voittaja-olo. Treeneissä on tällä jaksolla tehty paljon ratoja ja niistä suurin osa tällaisia suhteellisen suoraviivaisia ja soljuvia. Vaikka etenkin syksyn puolella vähän protestoin ratapainotteisuutta vastaan ja keskityin lyhyempiin pätkiin, niin nyt talven puolella nämä ovat olleet kivoja treenejä ja niistä on saanut onnistumisen elämyksiä. Tätä jaksoa on jäljellä enää yksi kerta ja sitten vuorossa uusi ryhmä ja kouluttaja.

Ohjausvalinnat: 2:lle pakkovalssi, 6-putkelle lähetys 5:n takaa. 

7:n jälkeen sokkari, törkkäys 8:lle ja 9:n jälkeen toinen sokkari. 

10:lle niisto. 12:lle takaaleikkaus. 

Viikon aikana ei käyty hallilla lain, vaan keskityttiin lenkkeilyyn. Tänä aamuna oli vuorossa vuoden ensimmäinen Haastajat-valmennus. Aluksi tehtiin esteitä 1-14, joissa mukana kaikki kontaktit, hankala keppikulma ja muuta mukavaa. Ei olla tehty niistoa kepeille kuin pari hassua kertaa, jolloin se ei ole toiminut, eikä niisto ole noussut meidän treenilistallekaan missään vaiheessa. Tällä radalla oli kuitenkin pakko niistää ja ihme ja kumma se toimi. 4-putkeen ohjaus oli siis parasta tehdä niin, että ohjaaja oli jo pitkällä keppien puolivälissä ja otti askeleen ja keilauksen kohti 4-putken suuta ja kiirehti vauhdilla niistämään keppien ekaan väliin. Alkupätkän jälkeen jatkettiin osuutta 14-22, jolta videot ovat ja testailtiin paria eri vaihtoehtoa ohjaukseen. Lopuksi, kun aikaa jäi, me kokeiltiin kertaalleen vielä loppupätkää, josta kotiläksyksi hioa sylkkäriä ja poispäinkäännöstä.

Talviulkoilun riemua

Sitä on riittänyt viimeisen viikon aikana. Lumiturvat ovat lenkkeilleet niin päivänvalossa kuin otsalampun ja värivalojenkin loisteessa. Poluille on eksynyt myös ystävällisiä lumikenkäilijöitä, joiden jäljiltä osa reiteistämme on leventynyt varsinaisiksi baanoiksi. Ja aivan uusille urillekin on päästy kenkäilijöitten jäljillä. Mittasin yksi ilta lenkin pituudeksi liki 8 kilometriä, josta toki reilut kaksi katukävelyä metsän reunaan ja sieltä takaisin. Aika hyvä mitta näin talviaikaan.

Viikon treenisaldo sisältää vain maanantaiset ryhmätreenit. Niiden jälkeen Ruuti sai viettää ansaitut pari vapaapäivää kevyellä lenkkeilyllä. Harkoissa oli varsin vauhdikas ja suorastaan raivoisa Ruuti, joka pisti mutkat suoriksi. Oli siistiä juosta itsekin aivan täysiä tuon karvaformulan kanssa! Rata oli hauska, haastavin pätkä oli puomilta 16-putkeen. Esteen 13 takaakiertoon piti vipata aika nopeasti ja kaukaa, joka onnistui kyllä meiltä hyvin. Osalla koirakoista oli ongelmia esteellä 14, koska koirat tykkäsivät tehdä sen takaakiertona. Ehkä ohjaaja oli vähän myöhässä, jolloin koiralla ei ollut tarpeeksi tilaa suorittaa este oikealta puolelta. Meillä ei se ollut varsinaisesti haaste, vaan muurilla 15 tuli ongelma, eli Ruuti kaahotti suoraan 14:lta 16-putkeen. Ihanaa, että se irtosi vauhdilla putkeen, mutta tätä kohtaa piti vähän säätää, jotta muurikin onnistui (ilman palikoiden pudottamista). Ne kerrat kun Ruuti saatiin muurille, räsäytti se palikoita alas. En tiedä johtuiko vaan kaahotus-mielentilasta vai oliko joku muu ongelma muurin kanssa. Täytyy katsoa kuinka muuri onnistuu seuraavalla treenikerralla.

Vielä muut ohjausvalinnat: 

- 3-putkelle piti tehdä alussa pieni linjaus

- 3-putken jälkeen sokkari ja ennakoiva-valssi 4:lle

- 8:n ja keppien välissä kokeilin sokkaria, mutta parempi olisi ollut takaaleikkaus kepeille

- 13:lle takaakierto-päällejuoksu

-17:lle ennakoiva valssi ja siitä juoksin loppusuoran 18-putken ulkokaarella