Kisailut

Ja kerrataanpa sitten vielä meidän kisakuulumiset.

Kesällä pidimme kisataukoa ja myös vähän treenitaukoa. Treeneissä tehtiin paljon hauskoja ja vauhdikkaita juttuja ja käytiin hallilla myös ihan vaan riehumassa. Heinäkuussa harjoittelimme ulkoilmassa kisaamista osallistumalla Laukaan möllikisoihin. Ennen ensimmäistä rataa sain lietsottua Ansan kunnon räyhä-haukku-riehu-tuulelle ja varsinainen suoritus olikin todella vauhdikas! Toisella kerralla alkuvirittelyt jäivät vähän vajaiksi ja sen seurauksena suorituskin oli hiukan vaisumpi. Hyviä kokemuksia kuitenkin molemmat radat. Tämän postin agi-kuvat ovat juurikin tuolta Laukaasta ja ne on ottanut Tanja Koskela. Kiitos Tanja!

Tampereella kisattiin whippetien agilitymestaruudesta pari viikkoa takaperin. Haimme molemmilta radoilta hylsyt, kun Ansalla ja minulla oli vähän eri ajatus radan kulusta. Ansa oli kyllä touhuissaan, mutta veteli kaarteet pitkiksi, eli omia spurttejaan pitkin kenttää. Noh, tulipahan taasen kokemusta vieraalla paikalla ja ulkokentällä kisaamisesta. Mukava oli myös nähdä pitkästä aikaa muita whippetejä radalla.

Tänä viikonloppuna oli vuorossa kotikisat.  Lauantaina 1.9. kävimme vetäisemässä yhden agi-radan ja tänään sunnuntaina kaksi. Eilisellä radalla Ansalla oli vauhtia ja intoa ja minä olin hyvin kartalla. Teimmekin hienon nollatuloksen ajalla -4,12. Valitettavasti kolme koirakkoa oli meitä nopeampia ja osallistujamäärän vuoksi luvia jaettiin vain noille kolmelle parhaalle. Harmillinen juttu, mutta tosi hyvä fiilis jäi meidän suorituksesta kuitenkin!

Tänään käytiin sitten napsimassa kaksi hylkyä. Miten se viimeinen nolla voikaan olla niin tiukassa! Ensimmäisen radan sössin minä heti alussa, kun en tohkeissani malttanut odottaa tuomarin lähtölupaa vaan kaarsin radalle heti kun ehdin. En voi kun hämmästellä omaa tyhmyyttäni, etenkin kun näin tilanteen jälkikäteen videolta. Tuomari jutteli radan päädyssä tuomarinsihteerin kanssa ja minä vaan pyyhällän radalle... Noh, lohdutukseksi saman radan lopussa tuli puomilla kontaktivirhe ja putkella kielto, joten nolla se ei jokatapauksessa olisi ollut. Toisella radalla teimme hyvää suoritusta yli puolen välin, kunnes Ansa livahti puomille putken sijaan. Molemmilla radoilla Ansalla oli taas hyvä asenne, mihin sietää olla todella tyytyväinen!

Ensi lauantaina kisailemme tuolla samaisessa Laukaan Vihtavuoren jääkiekkokaukalossa, josta nämäkin kuvat ovat. Toivotaan, että siellä tärppäisi!

Serkkusia ja muita lomapuuhia

Aloitetaan jutut näin syyskuun alkuun sopivasti kesälomailusta. Elikkäs lomat vietettiin heinäkuussa ja lomaan kuului muun muassa mökkeilyä ja lenkkeilyä. Saimme pariksi päiväksi hoitoon myös Ansan serkkuset, eli siskoni koirat Nessin ja Lyytin. Lyyti on melko energinen typy, joten vilinää riitti. Mutta hyvä metsälenkki ja pieni aivotyö väsyttävät touhukkaammankin sollie-koiran! Meidän kodin rappuset ovat osoittautuneet hiukan konstikkaiksi muutamille koiravieraille. Raput ovat U-malliset ja niiden välit ovat avoimet, mikä tuntuu hirvittävän monia. Lyyti on harjoitellut rappujen kulkemista jo useamman kerran, mutta tällä kertaa koettiin läpimurto ja nyt sujuvat tätilän raput kumpaankin suuntaan!

 

Mökillä riehuessa tuli hiki

Nessillä oli omat touhut rannassa. Ensin pitää läträtä järvessä ja sitten kieriskellä hiekassa. Pikkukoiran lempipuuhaa!

Kotona lepäiltiin sisällä ja parvekkeella. 

 Nessi Nössönenä Nössönen täytti elokuun alussa jo 8-vuotta. Siitä on syytä olla ylpeä! 

Lyde Lyttinen on aivan uupunut

Lomalla Ansa oli yhden viikonlopun hoidossa mökillä "mummon ja papan" luona ja onnnistui tekemään pari katoamistemppua. Ensimmäisellä kerralla Ansa löytyi pitkän etsinnän jälkeen naapurin savusaunan katolta nuuskuttelemasta. Ansa oli käynyt maistelemassa saunan jääkaapissa ollutta voipakettia ja päättänyt katsastaa maisemat myös saman rakennuksen katolta. Eihän sitä tuommoisissa tohinoissa malta kuunnella toisten huuteluita.

Toisella kertaa etsintäpartio löysi Ansan ojarummusta kurkkimasta. Oli ilmeisesti kulkenut pidemmänkin reissun ojanpohjia ja viemäriputkia pitkin. Tämän jälkeen ymmärrettävästi Ansa viettikin aikaansa pääosin kytkettynä. Ansan reviiri meinaa mökillä levitä melkoisen isoksi. Ansa ei ota vakavasti muiden kuin minun kutsuja, vaikka sitä palkitaan ja kehutaan luoksetuloista ruhtinaallisesti. Jos tekeillä on jotain jännittävää, huudot kaikuvat kuuroille korville. Onneksi mökki on suhteellisen turvallisella paikalla, naapurit ovat lähellä, mutta autoliikennettä tai riistaa ei alueella kovin paljon liiku, joten Ansa saa jatkossakin kirmata mökillä vapaana. Ainakin silloin kun minä olen paikalla.

Kävimme lomalla myös toisella mökillämme. Siellä oli maalaustalkoot ja ehdimme käydä mustikassa oikein kunnon korvessa, hirvien ja karhujen joukossa. Ansa rakastaa marja- ja sienireissuja. Se tutkii rauhassa lähiympäristöä, juoksentelee välistä pieniä spurtteja, kellii marjamättäillä ja imuroi mahan täyteen mustikoita! Nyt olemme mustikoiden lisäksi löytäneet jo vähän sieniä, joten luvassa on syksyn mittaan paljon pitkiä vaeltelureissuja metsän aarteiden perässä.

Laukaan näyttely 1.7.

 Kuva: Lotta Seppänen

No nyt on näyttelyvuosikin korkattu ja ihan mukiinmenevin tuloksin. Kun esittäjällä ei ole motivaatiota treenata esiintymistä ja koiran innostus kehässä pyörimiseen on lähellä nollaa, on ERIn saaminen huippu-saavutus. Laukaassa tuomarina oli Svante Frisk Ruotsista. Hän oli melko tiukalla päällä. Ansa sai Svantelta ERIn ja sijoittui avoimessa luokassa viiden nartun kokoonpanosta kolmanneksi. SAta ei tässä luokassa jaettu yhdellekään. Tässä vielä tarkemmin Svanten mietteet Ansaliinoksesta:

Fina proportioner. Vacker silhouette. Utmärkt huvud. Vackra ögon. Bra bett. Utmärkt överlinje. Fint vinklad bak. Bra skuldra. Kunde ha lite mera utfylld orösbotten. Rör sig balanced men kunde täcka lite mera mark. Trevlig temperament. 

Että sellaista!

Kesää

Kesää on jo kuljettu kuukauden verran, mutta vielä ei olo tunnu kovin kesäiseltä. Parin päivän päästä alkaa kuitenkin meidän Ansan ihmisten kauan odotettu loma, joten eiköhän se kesä-fiiliskin sieltä löydy! Ansa ei paljon tunnelmia mieti, vaan nauttii hetkestä ja onkin ehtinyt touhuamaan paljon mukavia kesäisiä asioita: läträämään vedessä (mutta ihan vaan vähäsen, ettei kastu liian märäksi), kiitämään tuhatta ja sataa hyvien tuoksujen perässä ja kavereiden kanssa, metsästämään mökillä hiiriä ja myyriä, ottamaan päivänokosia auringon paahteessa. Niistä on Ansan kesä tehty!

Tälläinen on whippetille sopiva kahlailulätäkkö. 

 Hurja vaanija. 

 Kolmen kopla ei kovin herkästi satu samaan kuvaan. 

Toukokuisten agility-kisojen jälkeen jäimme kisatauolle, jota luultavimmin kestää elokuulle saakka. Treenattu on kuitenkin vähäsen ja keskitytty nostamaan virettä ja motivaatiota, eli suomeksi sanottuna tehty huippuhauskoja ja vauhdikkaita juttuja mahtipalkan kanssa. Nyt olemme pitäneet reilut pari viikkoa treenitaukoa, sekin oli paikallaan. Lomasuunnitelmissa on mökkeilyä ja lenkkeilyä sekä ensi viikonloppuna Laukaan koiranäyttely. Se onkin meidän vuoden ensimmäinen näyttelykäynti ja voipi olla, että jää myös viimeiseksi. Mutta käydään nyt kehässä pöllöilemässä, kun kerta sellaiseen mahdollisuus lähiseudulla on!

Kesäiset lenkkikaverimme naurava-Hilja ja totinen-Hymy. 

 

 Heihei ensi kertaan ja oikein hauskaa kesää blogin lukijoille!

Kevään kisailuja

Kisailtu on, joten josko niistä tuloksista kirjoittaisi jotain tännekin!

Huhtikuun 14. päivä kisattiin taas kotihallissa kahden radan verran. Ensimmäiselle radalle ladattiin kaikki paukut ja tulosta saatiin, eli meidän toinen LUVA kakkosluokassa! Tulokseksi tuli -3,21 ja toinen sija! Tämä olikin vauhdikkain suorituksemme kakkosissa. Toiselle radalle ei jäänytkään yhtään intoa eikä energiaa. Pakka niin sanotusti hajosi heti parin esteen jälkeen ja tuloksena lopulta hylsy.

Äitienpäivänä 13.5. kisasimme myöskin kotihallissa, kahdella radalla. Ennen ensimmäistä rataa en tuntunut saavan Ansaan oikein mitään kontaktia. Ansa vaan tuijotteli ympärillä olleita muita koiria, ei kiinnostunut nameista eikä leluista. Tämä ei ollut järin hyvä lähtötilanne. Teimme kuitenkin puhtaan radan, mutta jälleen harmittavalla yliajalla. Tulos: 0,33 ja toinen sija. Toisella radalla vauhtia ja intoa oli enemmän, mutta se meni muuten vaan hylsyksi.

Tänään 20.5. ajelimme Pieksämäelle kisailemaan jälleen kahdella radalla. Ensimmäisellä radalla alussa oli kolmen hyppyesteen suora ja sen jälkeen tiukka käännös takaakiertoon. Tämä alkusuora meni pitkäksi ja sekoitti pasmat minulta ja Ansalta. En jaksanut jäädä säätämään siihen pidemmäksi ajaksi ja Ansakin näytti heti tympääntyneeltä, joten jatkoimme vaan matkaa eteenpäin. Tästä johtuen suorituksemme hylättiin. Samaisella radalla tuli pari muutakin onnetonta kohtaa, joissa Ansa haahuili omiaan, enkä minä osannut ohjata sitä oikein.

Toisella radalla oli hitusen enemmän vauhtia ja yhteistyömme sujui. Pujottelu oli kyllä kuin hidastetusta filmistä. Alitimme täpärästi ihanneajan (-0,08s), mutta Ansa ilmeisesti pomppasi puomin ajasmenokontaktin yli, joten tulokseksi tuli vitonen. Harmillinen virhe, mutta ihan mukava mieli jäi tästä reissusta. Pieksämäen kisapaikan vieressä on nätit lenkkimaastot. Kisojen jälkeen Ansa pääsikin rallattamaan hetkeksi vapaana ja painimaan karjakoira-matkakaverinsa kanssa. Nyt on nojatuolissa pötköttämässä aivan reporanka Ansaliini!

Nyt on viiden kisapäivän ja yhteensä 11 radan mittainen kevään kisaputki kuljettu läpi. Tuloksena kaksi LUVAa ja kolme yliaikanollaa niiden muiden tulosten joukossa. Seuraavaksi jäämmekin kisatauolle. Meidän oma seura järjestää kesäkuiset agilityn SM-kisat, joten ymmärrettävästi muita kisoja ei ennen syksyä järjestetä. Olen suunnitellut osallistumista pariin möllikisoihin ja kenties loppukesästä innostumme reissaamaan Savon suuntaan kokeilemaan kisailua. Muuten keskitymme treenaamiseen ja nautimme kesästä. Tarkoitus olisi herätellä Ansan uinuvaa motivaatiota. Harjoitella leikkimistä erilaisissa paikoissa ja tilanteissa sekä tehdä paljon vauhdikkaita ja innostavia rataharjoituksia.