Minulleko?

Lumilenkkeilyä

Lunta riittää ja tammikuun alussa käytiin tarkastamassa lumitilanne hiekkamontuilla, Hiljan ja Hymyn kanssa. Vähän toiseltahan siellä näytti kuin kesällä... Tämä onkin ainut lenkki tänä talvena, jolle olen kameran jaksanut raahata mukaan. Ja kun nämä kuvat sain viimein purettua muistikortilta koneelle, oli ne pakko laittaa esille tänne blogiinkin. Kaikessa epätarkkuudessaan ja sottuisuudessaan. Toivotaan että kauniiden kevätilmojen innoittamana saan aikaiseksi ulkoiluttaa kameraa vähän useammin.

Sinitakkinen lumileopardi lymyää hangessa... Ansa on vaanimisen mestari, talvellakin.

Mitä meille kuuluu

Jaahas, tämmöisen kodin ne sit meille hommas

Pitkä aika on vierähtänyt sitten viime päivityksen ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tosin ei niinkään koirarintamalla, mutta sitäkin enemmän muussa elämässä. On tehty remonttia ja muutettu uuteen kotiin. Ja sitten yritetty selvityä vesivahingoista ja tehty uusia remontteja. Nyt toivottavasti saadaan asua rauhassa ja nauttia omasta kodista.

Ansa steriloitiin 5.10. ja toipui nopeasti leikkauksesta. Sterilointi tehtiin tähystyksellä, joten haavat olivat pieniä ja pari päivää leikkauksen jälkeen Ansa olisi ollut valmis taas juoksemaan tavalliseen tahtiin. Parin viikon sairasloman jälkeen Ansa kirmasikin metsässä ja pellolla "ei oo jarruja!"-tyyliin. Syysilmoista nautittiin lenkkeilemällä ja sienestämällä. Viime viikkoina pakkaset ovat vähän rajoittaneet lenkkeilyä ja välillä on kannettu lyhyeltä pyrähdykseltäkin kotiin kolmi- tai pahimillaan kaksijalkaista koiraa. Pakkanen kun puree Ansan tassuihin. Tilaukseen pitäisikin laittaa entistäkin lämpimämpi talvihaalari sekä tossut, niin josko ne lenkit sujuisivat vähän kylmemmälläkin ilmalla.

Ansa oli tietysti aina mukana remppahommissa ja sai totutella uusiin seiniin ja lattioihin rauhassa. Uuden kodin se on ottanut omakseen pienten alkuhankaluuksien jälkeen. Meillä oli nimittäin ajatuksena, että Ansa jää jatkossa yksinolojen ajaksi alakerran työhuoneeseen ja aulaan, mutta Ansa ei ollut samaa mieltä asiasta. Se tuli joka kerta läpi porteista ja onnistui sitten yläkerrassa kiskomaan pöydiltä ja hyllyiltä alas kaiken mahdollisen tavaran. Siinä sitten löydettiin kotiin tullessa sohvalta kaikkea mahdollista juustohöylistä ja leipäveitsistä lähtien ja minun rakkaaseen perintö-pehmoleluunkin Ansa oli hampaansa iskenyt. Toistaiseksi Ansa viettääkin päivänsä yläkerrassa olohuoneen sohvalla ja kompostiaidat koristavat siis uuttakin kotiamme. Olisihan se ollut vähän liian fiiniä jos ne vihreät verkot eivät enää olisikaan olleet osana sisustustamme..!

Tää touhu ei ole kyllä yhtään kivaa,
ei täällä kaaoksen keskellä voi edes nukkua

Ollaan me vähän ehditty harrastaakin. Lokakuun alussa Ansa kävi juoksemassa vieheen perässä KSVKK:n kesäkauden päättäjäisissä, eli siis kerhon epävirallisissa maastojuoksukisoissa. Pisteitä tuli 244,5 ja niillä irtosi 8. sija whippet-sarjassa. Syksyn ajan treenasimme agilityä mölli-ryhmässä ja siellä tulikin todella monta onnistumisen hetkeä. Ansa liisi ja kiisi ratoja upeasti ja innokkaasti ja teimme läpimurtoja mm. keppien kanssa. Marraskuun lopussa jäimme joulutauolle ja odottamaan uuden agility-hallin valmistumista, joka nouseekin ihan tuohon meidän naapuriin, alle kilometrin päähän. Toivottavasti pääsemmekin sinne helmikuun alussa harjoittelemaan ja olen tällä kertaa hakenut kisailevien ryhmään. Haavena kun olisi korkata se kisaura jo ensi vuonna...

Lenkkeilyä ja syyskuulumisia

Blogin päivittäminen (niin kuin moni muukin asia) on jäänyt vallan välistä syyskiireiden alettua, eikä sitä kameraakaan tule järin usein ulkoilutettua. Lenkkeilyä on kuitenkin ohjelmaan kuulunut runsaasti. On haahuiltu pitkin metsiä sieniä etsimässä harvase ilta ja viikoittain Ansa on pääsyt tapaamaan myös rakkaita ystäviään leikkitreffien merkeissä. Hiljan ja Hymyn kanssa on tavatttu lukemattomia kertoja tämän vuoden aikana ja Ansa todella viihtyy näiden tyttöjen seurassa. Pari viikkoa takaperin myös Hiljan poika ja Hymyn veli Vode oli mukana hiekkakuopalla, eli koossa oli kunnon lehmäjengi!

* * * * *

Ja yhtenä iltana Ansa-täti pääsi juoksemaan sukulaistensa Sofin ja Aavan, sekä porukkaa ahkerasti kirittäneen Lilah-galgon kanssa auringon kultaamalla pellolla!

Viime viikonlopun vietimme Tampereen seudulla agiliitäen whippet-seurassa. Aktiiviset whippet-harrastajat olivat nimittäin järjestäneet whippeteille agilityn koulutusviikonlopun, johon kuului yhteensä 4 tuntia treenejä hienossa agi-hallissa Lempäälässä. Viikonloppu oli todella hauska ja antoisa kokemus, oli mahtava nähdä radalla niin monta whippetiä ja kuulla ihmisten ongelmista ja kokemuksista! Saimme hyviä vinkkejä jatkoa varten niin muilta treenaajilta kuin viikonlopun kouluttajilta. Nyt täytyy vaan yrittää siirtää nämä neuvot siihen omaan harjoitteluun. Kuvia Ansasta agiliitämässä löytyy täältä - klik. Hienot kuvat on ottanut Noora Suurnäkki.

Meidän syysillat ja viikonloput kuluvatkin seuraavan kuukauden ajan tiiviisti remonttipuuhissa, sillä löysimme vihdoin ja viimein uuden kodin! Ansalla on edessään toipilasaika, sillä olen varannut Ansalle ajan sterilointiin reilun viikon päähän. Leikkauksen jälkeen onkin edessä muutaman viikon sairasloma, jolloin jätämme vapaana riekkumiset sekä agitreenit välistä.

Ansan upea syyspanta