Viime viikko oli meidän porukalle (ja kaikista eniten allekirjoittaneelle) melkoisen agility-painotteinen. Ensin maanantaina starttasivat Oonan kesäkauden treenit ulkokentällä. Paikka on sen verran lähellä, että matka taittuu vajaassa puolessa tunnissa kävellen metsien poikki, joten mitään erillisiä lämmittely- ja jäähdyttelylenkkejä ei enää tarvitse vetää. Ensimmäiset harjoitukset vedettiin sadesäässä kentän ollessa karmivaa mutalällyä ja kotiin päästyämme kaikki niin koiran kun ohjaajankin varusteet menivät suoriltaan pyykkikoneeseen.
Keskiviikkona oli Ansan agilityn esikoulun viimeinen kerta. En ole tainnut Ansan agility-urasta täällä vielä mitään kirjoitellakaan. Täytyy yrittää joskus kirjoittaa pidempi selostus treeneistä ja niiden kulusta. Esikoulu käsitti 10 harjoituskertaa ja oli tarkoitettu 6-12kk vanhoille pennuille. Ehdimme tutustua kaikkiin esteisiin, tosin suoritusvarmoiksi ei esteitä vielä saatu. Mutta sitähän ehtii harjoitella vielä runsaasti! Kurssilla tutustuttiin heti alusta lähtien kattavasti ohjaustekniikoihin ja täytyy sanoa että tämän parin vuoden harrastamisen jälkeenkin ohjauksen perustekniikka-harjoituksista on ollut kovasti hyötyä tälle tunari-ohjaajalle..! Lisäksi meillä Ansan kanssa on välillä hiukan vaikeuksia ymmärtää toisiamme, mutta sitäkin tässä kokoajan kovasti opiskellaan. Nyt odotamme tietoa siitä saadaanko jatkokurssille porukka kasaan, toivottavasti pääsemme jatkamaan treenausta jo nyt kesällä.
Torstaina suuntasimme jälleen Oonan kanssa möllikisoihin, tällä kertaa järjestäjänä oli Muuramen seudun kennelkerho ja kyseessä Möllicupin viimeinen osakilpailu. Rata oli mukava ja näistä tähän astisista ehkä vaikein. Me tulimme tällä kertaa toisiksi medeissä viidellä virhepisteellä! Virhe tuli riman tiputuksesta. Ihanneajan alitimme reilusti (43,47s, ihanneajan ollessa 60s) ja hävisimme voittajalle alle kahdella sekunnilla. Voittajallakin oli viisi virhepistettä. Hyvä suoritus siis, olen tyytyväinen! Radalla sai tosissaan juosta ja maalissa ääni olikin käheänä puuskutuksesta ja huutamisesta. Kilpailussa jaettiin myös möllicupin kokonaiskilpailujen palkinnot. Mölleissä kaikki säkäluokat kilpailivat samassa sarjassa. Me olimme kokonaiskilpailussa paras medi-koirakko ja kokonaiskilpailussa Mölli-sarjan kolmansia! Kahdet palkinnot pokattiin tästä kisasta ja erittäin tyytyväinen olen näihin ensimmäisiin mölli-kisa kokemuksiin. Tuomarin terveiset olivat, että ei muuta kuin oikeisiin kisoihin - toivottavasti pääsemmekin kisakuntoon ensi vuoteen mennessä.
Perjantaina treenasimme jälleen Oonan kanssa kun tämän viikon treenit oli siirretty aiemmaksi kouluttajan kiireiden vuoksi. Lauantaina puolestaan olimme agility-johdannaisen, flyballin alkeiskurssilla. Kävimme kokeilemassa flyballia aiemmin keväällä jolloin ilmoittauduimme mukaan tulevalle alkeiskurssille. Noh, olihan se melkoista palloilua. Oona meni aivan kierroksille heti alussa. Oli turha treenata sen kanssa vapaana pelkkää esteiden hyppimistä kun koira ei nähnyt muuta kuin pallot joita lojui kuitenkin kentällä jatkuvasti muiden koirien jäljiltä. Boksia treenatessakin alussa Oona meinasi kaivaa pallot kuopasta, mutta kun lähetin Oonan boksille hiukan kauempaa, alkoi senkin laukaiseminen sujua. Lopulta hyppelimme kokonaista rataa läpi, eli ensin neljä hyppyestettä, sitten Oona laukaisi pallon boksista ja hyppeli lopuksi esteet takaisin päin. Homma sujui ihan kiitettävästi Oonan ollessa vapaana, kunhan ylimääräiset pallot kerättiin kentältä pois ennen suoritustamme. Kurssin muista koirista kukaan muu ei tykännyt kanniskella palloja kovin pitkiä matkoja ja pari koiraa ei olisi halunnut ottaa palloa suuhun lainkaan. Oonalla ei vastaavia ongelmia tosiaankaan ole, vaan touhu menee överiksi sieltä toisesta päästä... Jokaisella omat ongelmansa siis. Meinasin aluksi ottaa Ansankin mukaan kurssille, mutta sillä on taipumusta lähteä pallo suussa huitelemaan minne sattuu eikä se silloin kuuntele mitään pyyntöjä taikka käskyjä, joten päätin mennä paikalle vain yhden hullun kanssa!
Viikko päättyi minun osaltani työvuorolla seuramme agility-kisoissa. Tällä kertaa pyysin hommia radan varresta ja niitä sain - olin hihnan siirtäjä, eli kuljetin kilpailevien koirien hihnat lähtöpaikalta maaliin! Se oli oikein sopiva tehtävä, jossa pystyi seuraamaan koirakoiden suorituksia aitiopaikalta. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä 1. luokkalaisten ratoja ja suorituksia, mutta oma työvuoroni ajoittui iltaan jolloin kisailivat ylemmät luokat. Mutta mielenkiintoista kisoissa kuitenkin oli. Tämä viikko onkin sitten rauhallisempi viikko ilman minkäänlaisia treenejä. Kummasti viikolle on kuitenkin osunut ohjelmaa, vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut... Lauantaina suuntaamme Varkauden näyttelyyn, joten seuraavan kerran kuulumisia sitten sieltä!
