Oonaa muistellen

Voi Oona Oona kuinka kaipaamme sua... Monet itkut on tullut tämän kuukauden aikana itkettyä ja taas tätä kirjoittaessa on iso pala kurkussa ja kyyneleet poskilla. Oona jätti jälkeensä valtavan aukon. Meillä oli monta mahtavaa vuotta yhdessä, Oona oli reipas ja uskollinen ystävä niin kotisohvalla, lenkkipoluilla kuin harrastuksissakin. Muistoja tulvii mieleen jatkuvasti. Meidän lenkkimetsistäkin on löytynyt merkkejä Oonasta, pieniä keltaisia frisbeen-paloja polulta. Frisbeen, joka ostettiin vain viikkoa ennen Oonan kuolemaa Ansan synttärilahjaksi ja jonka Oona ja Ansa yhdessä tuumin hajoittivat heti ensimmäisellä käyttökerralla..! Ja toisesta metsästä Ansa löysi syksyllä ennen lumien tuloa hävinneen kumilelun, joka suussaan Oona kipitti monta iloista retkeä rakkaissa lenkkimaastoissa. Voi miten hihkuin huomatessani mitä Ansalla oli suussaan, pieni muisto niistä ihanista lenkeistä mitä yhdessä teimme.




Oona oli tärkeä paitsi meille, niin myös monelle muulle läheisellemme. Tukea ja myötätuntoa on tullut niin monesta suunnasta, perheenjäseniltä, ystäviltä, koiratutuilta, staffi-ihmisiltä. Useampi ystävä on kertonut ihania muistojaan Oonasta, siitä miten erityinen pikku-koira se oli. Kiitos kaikille teille.





Nämä kuvat ovat kaikki viime kesältä ja ovat Oonan isännän ottamia. Moni niistä on otettu mökillä, joka oli Oonan lempipaikkoja. Kotona Oonalle kerrottiin että ollaan lähdössä "MÖKILLE!" mikä sai Oonan pystyyn sikeämmästäkin unesta. Mökillä Oona tuhosi tennispalloja ja metsästi käpyjä puolukanvarpujen seasta. Kahlaili järvessä sorsien kanssa ja kaivoi hurjana kuoppia rantahietikkoon. Nökötti ruoka-aikaan pöydän vieressä odottaen herkkupaloja ja käpertyi päiväunille sängylle ihmisten kainaloon. Odotamme kotiin Oonan tuhkia, jotka haudataan Oonalle tärkeisiin mökkimaastoihin. Siellä Oona saa levätä rauhassa leppeän tuulen heilutellessa männynoksia ja auringon paistaessa Oonan ylle aina ja ikuisesti.

Ansa Ainokainen

Ansa on nyt totutellut ainoan koiran elämään kuukauden ajan. Kova muutos on Oonan lähtö ollut Ansankin elämässä. Tytöt olivat niin läheisiä, parhaita kavereita kahden vuoden ajan. Ne nukkuivat vierekkäin, painivat ja leikkivät päivittäin ja hoitivat toisiaan ahkerasti. Ansaa ei ole tullut aikeista huolimatta koskaan totutettua pitkiin yksinoloihin. Tähän mennessä Ansa oli ollut pisimmillään yksin muutaman tunnin ajan ja nekin kerrat olivat hyvin satunnaisia.

Onneksi me ihmiset olemme saaneet järjesteltyä aikataulujamme, niin että Ansalla on ollut pehmeä lasku uuteen tilanteeseen. Korvaamaton apu on ollut siskoni Nessi-koira, joka on ollut täällä meillä Ansan seuraneitinä muutamia päiviä. Kiitos vaan siskolle hurjasti! Keväiset kelit ovat kutsuneet lenkkeilemään pitkiä reissuja harvase ilta ja myös agility-treenit alkoivat taas parin kuukauden tauon jälkeen, joten Ansalle on löytynyt runsaasti kivaa ja väsyttävää puuhaa. Ystävä lainasi meille myös Dap-haihduttimen, joka osaltaan auttaa Ansaa rauhoittumaan kotona yksinollessa. Emme ole onneksi saaneet palautetta naapureilta huutavasta koirasta ja monesti kotiin tullessa Ansa kipittää sohvalta eteiseen, joten luulenpa että se on melko rauhallisesti täällä itsekseenkin.



Nessi ja Ansa eivät koskaan ole olleet kauhean läheisiä, vaan Nessi on mieluummin pitänyt välimatkaa Ansaan. Ansa kun on sen mielestä vähän liian innokas ja päällekäyvä. Nyt nämäkin serkukset ovat lähentyneet toisiaan ja ovat jopa nukkuneet Ansan aloitteesta vieri vieressä. Lenkeilläkin Nessi on ihan eri tavalla seuraillut Ansaa ja juossut villinä Ansan perässä. Aiemmin Nessi oli ennemminkin Oonan kaveri.




Nessin lisäksi meillä on ollut myös whippet-hoitolaisia parina viikonloppuna. Ensin Ansan siskopuoli Sofi ja Sofin tytär Aava vierailivat meillä omistajiensa reissun ajan. Ja vapun aikaan whippet-rouva Vimma vietti meillä päivän. Ansa on hakeutunut myös näiden kaverien läheisyyteen nukkumaan. Selvästi se kaipaa ystäväänsä...

Sofi ja Ansa

Olemme käyneet myös lenkkeilemässä koirakavereiden kanssa, jottei Ansan elämä olisi niin yksinäistä. Nämä kuvat ovat hiekkakuoppareissulta Hiljan, Vimman, Hymyn ja Sofin kanssa ja hienot kuvat on ottanut Tanja Koskela!

Koko kööri

Hymy on ihan paras leikkikaveri!

Rakkaamme Oona 30.6.2002-16.4.2010

Meillä on suuri suru ja ikävä. Meillä ei ole enää omaa Omppu Pomppua...


Kaikki tapahtui niin yhtäkkiä, arvaamattomasti, nopeasti. Viime viikkojen aikana Oona heräsi kevääseen pitkän ja kylmän talven jälkeen. Nivelrikkoiset jalat jaksoivat viedä Oonaa aina vaan pidemmille lenkeille aurinkoisiin metsämaisemiin. Siellä Oona kipitti omaa tahtiaan, nuuskutti maan tuoksuja. Teki keppihommia, löysi lumen alta paljastuneen tennispallon ja kantoi sitä suussaan koko matkan kotiin saakka, häntä heiluen. Koko koira huokui iloa ja onnea talvilevon jäljiltä. Nauroin ja hihkuin Oonaa seuratessani ääneen, se näytti niin tyytyväiseltä eloonsa.

Torstaina Oona rupesi juomaan paljon vettä, oli alvariinsa vesikupilla. Normaalisti Oona joi vain touhuttuaan itsensä läkähdyksiin ja kuumina kesäpäivinä, muuten kostea ruoka hoiti janon. Oonan juoksuaika päättyi pari viikkoa sitten. Ihmettelimme juomista, mieleeni hiipi ajatus, että eihän tämä vaan voisi olla merkki kohtutulehduksesta. Mitään muita oireita ei kuitenkaan näkynyt, pientä turvotusta ehkä, ei mitään sen kummempaa. Oona oli oma pirteä itsensä. Kävimme eilen aamulla tunnin lenkin, jossa ainoastaan jyrkät mäet hidastivat Oonan tahtia. Jalka nousi ja häntä heilui. Eilen illalla Oona vielä riehui pallon kanssa kotona ja odotti innokkaana iltaruokaa keittiössä. Ruokaa se ei kuitenkaan koskaan saanut. Huomasimme että Oonalta tulee veristä vuotoa. Reilun puolen tunnin kuluttua olimme jo eläinlääkärin vastaanotolla.

Oonan kohtu ultrattiin ja todettiin että se on jo kovasti laajentunut ja siellä oli runsaasti nestettä. Lääkäri suositteli leikkaamista heti, mutta antoi meidän tehdä ratkaisumme siitä odotammeko vielä aamuun. Päätimme että Oona oli parempi leikata heti, kun sen yleiskunto oli hyvä. Aamulla tilanne saattaisi olla vallan eri. Oona nukutettiin. Se kävi rauhassa makaamaan lääkärin odotushuoneen matolle meidän silittäessä sitä ja jutellessa Oonalle mukavia.

Ajelimme kotiin ja odotimme sovittua aikaa, jolloin meidän piti mennä hakemaan Oona lääkäristä. Suunnitelmat olivat valmiina. Oonan isäntä tekisi seuraavan viikon töitä kotoa käsin, jotta voisi valvoa samalla toipilaan touhuja. Lääkäri kertoi paranemisen tapahtuvan melko nopeasti. Pian pääsisimme taas jatkamaan kevään kuntokuuria, lenkkeilemään ahkerasti. Kesken odotuksen tuli se pelätty puhelu. Kaikki ei mennytkään niinkuin oli suunniteltu. Oonan sydän ei kestänyt leikkauksen rasituksia... Se pysähtyi eikä enää reagoinut elvytysyrityksiin.

Oona nautiskeli maanantaina auringosta kotiterassilla

Kävimme sanomassa hyvästi rakkaimmalle Oonalle. Oona lepäsi lääkärin pöydällä niin hiljaa ja paikoillaan. Se ei ollut enää se hyörivä ja pyörivä touhupakkaus, joka pari tuntia aiemmin oli rynnännyt minua vastaan häntä heiluen ja pusuja jakaen kun tulin kotiin iltavuorosta. Kaikki tapahtui niin nopeasti. On vaikea uskoa että Oona ei ole enää täällä. Sen ymmärtämisessä menee varmasti pitkään.

Viime kesänä mökkilaiturilla

Oona - olit meille niin tärkeä ja rakas. Sinulla oli onnellinen elämä. Rakastit meitä ja näytit sen, joka päivä. Olit maailman lempein, kiltein ja suloisin koira. Tulemme aina kaipaamaan sinua.

Kevätjuoksut

Viime viikolla aurinko lämmitti jo ihanasti ja Ansa pääsi rallaamaan Sofin, Lilahin ja Aavan kanssa. Näillä keleillä tarkenee ottaa jo kamerankin mukaan lenkille, joten tässä kuvasatoa!

Kenen nenässä on kakkaa..?

Aavan ja Ansan törmäys

Ansa kuiskuttelee Sofin korvaan

Evästauko

Kaunis Lilah

Sofi keskittyy nuuskutteluun ja antaa lasten juosta

Lopulta koirat päättivät aloittaa spurttailun rantarisukossa, vieressä oleva pelto oli ilmeisesti niin ällöttävän luminen ja rapainen ettei siellä voinut juosta.

* * * * * *

Syntymäpäivänään Ansa pääsi hiekkakuopalle 5 whippetin seurueessa ja mukavaa oli!


Ansa ja Hymy


Vimman muikistelu


Hilja tarkkailee


Tälläkin retkellä nautittin välillä evästä, apajilla Voitto, Hilja ja Hymy


Pönttis pönöttää