Rata oli mukava ja kisapaikka rauhallinen ja tilava. Ansa kävi aluksi tutustumassa hallissa ja sitten lähti autoon lepuuttamaan. Ennen rataa virittelin Ansaa temppuilemalla sen kanssa ja leikkimällä taikasauvalla, eli Ansan rakastamilla tikkuluilla. Ratasuoritus oli kovasti vauhdikas, Ansa viuhtoi menemään korvat pystyssä ja häntä heiluen. Vire ja fiilis oli paras meidän tähän astisista rally-kisasuorituksista. Loppuradasta Ansa jopa piippasi innostustaan ja radan jälkeen sai sen himoitsemansa pikkuluun namitaskusta. Tarkkuus ei ollut meidän valtti, mutta viis siitä kun vire oli näin mahtava! Pisteitä saatiin 80 ja sehän oli viimeinen hyväksytty tulos rally-tokon alokasluokasta, siirto avoimeen luokkaan sekä koulutustunnus RTK1. Saimme vielä yhden tunnustuksen, kun tuomari palkitsi meidät suosikkeinaan. Hän kertoi arvostavansa tällaisen ei niin helposti koulutettavan koiran kanssa harrastamista. Tippa tuli itselle linssiin, niin hieno fiilis tuli tuosta tuomarin palkinnosta!
Palkinnoilla oli rivi meneviä paimenia ja yksi tiukasti puettu hippetti!
RTK1
Muutoin meillä on vietetty viime viikot hyvin rauhallisissa merkeissä. Ensin juhlittiin joulua ja tapaninpäivänä huomattiin, että Ruuti oli aloittanut juoksunsa. Sitten me molemmat ihmiset ollaan podettu pitkän kaavan mukaan flunssaa ja uuden vuoden tienoilla alkoivat kunnon talvikelit ensin kovilla pakkasilla ja sittemmin myös lumipyryllä. Ruuti sairasti tässä välissä myös silmätulehduksen. Mitään ei olla harrastettu ja lenkkeilytkin on jääneet vähiin. Kun tänäänkin mittarissa on -25, niin se tarkoittaa maksimissaan vajaan puolen tunnin pyrähdyksiä ulkona hyvin vaatetettuna. Onneksi eilen illalla pakkasta oli maltilliset -16, jolloin vaatetetut koirat kipittivät ihan tyytyväisenä 5 kilometrin metsälenkin. Ansa paineli joukon ensimmäisenä, tossut jalassa ei pikkuvarpaat palelleet! Se taitaakin olla pisin lenkki taas moneen päiväään, sillä ensi viikollekin on luvattu varsin kireitä pakkaslukemia. Onneksi meidän koirat ei tällaisesta oleilusta hermostu. Ruuti saattaa saada ulos päästyään vähän juoksuhepuleita ja sisällä koirat painivat tavallista enemmän, mutta muutoin ollaan ihan rauhakseen ja tyytyväisiä. Treenitaukoa agilitystä tuli Ruutilla täyteen jo neljä viikkoa ja viides varmasti vielä mennään. Vaikka hallissa olisinkin lämpimämpää, niin ei koiran kroppaa saa näillä keleillä pihalla lämmiteltyä tarpeeksi, että agilityn treenaamisessa olisi mitään järkeä.
Jouluna ei ollut vielä juurikaan lunta
Ensimmäiset jäät
Pian jään päällä oli jo lumikerros
Lenkkikaverit paketoituina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti