Nyt on takana kahdet agility-treenit tämän vuoden puolella ja johan alkoi muistua mieleen kaikki meidän ongelmat!
Kepit
Keppien treenaus on minusta vähän hankalaa. En tiedä kumpaan koulukuntaan kuuluisin, siihen jonka mielestä koiran pitää oppia hakemaan ne välit itse ja oivaltaa näin koko keppien idea. Vai siihen, jonka mielestä koiraa pitää ohjata siinä hyvin ja lopulta koiran kehon muisti oppii muistamaan keppien suoritustavan. Keppejä on harjoiteltu pääosin itsenäisesti ihan sieltä alkeiskurssilta lähtien ja onkin ollut vaikea nähdä omia virheitään. Sitten kun niitä lähdettiin myöhemmässä vaiheessa korjaamaan, minun pasmat keppien ohjauksessa menivät ihan sekaisin, enkä ole oikein osannut päättää mihin polulle lähtisin. Toistaiseksi olen ohjannut Oonaa kepillä aika tiiviisti, ohjannut oikeaan väliin ja estänyt tulemaan tai menemään väärästä seisomalla tien tukkona. Lisäksi olen yrittänyt jättää Oonan kauemmaksi keppien alusta, toivoen että se sillä tavalla ymmärtäisi etsiä sen ensimmäisen välin itsenäisemmin.
Kontaktit
Näilläkin on välillä ollut ongelmia. Olen pitänyt kontakteilla nami-alustaa ja lisäksi vielä itse käskenyt odottamaan ja syöttänyt namia kädestäni Oonalle. Hihnan kanssa kontaktiesteitä mennessä vauhti tietenkin pysähtyy, mutta ilman hihnaa mennessä vauhti meinaa olla melko kova. Tietysti vauhtia kontakteilla jarruttaa se namialusta, eli pakostikin Oona koskee kontakteille, mutta ei se sinne odottamaan jää. En tiedä onko tällä loppujen lopuksi niin kovasti väliä. Siis eihän koiran sinne kontaktille tarvitse jäädä ikuisiksi ajoiksi kykkimään kunhan koskee kontaktia. Mutta jos vauhti kovasti kasvaa, voi olla että kontaktin yli loikataan kokonaan. Pitää ilmeisesti opettaa Oona vaikka istumaan kontaktille.
Putki
Viime viikon harjoituksissa meillä oli käytössä pikimusta putki, joka oli mutkalla. Lisäksi hallissa (kasvihuoneessa) on melko hämärää. Oona meni putkeen, mutta jäi sinne kykkimään ja etsimään tietä ulos. Olisi pitänyt laittaa Oonalle otsalamppu. Yleensä ongelmana putken kanssa on se, että hankalasta kulmasta tullessa en osaa ohjata Oonaa oikein sinne sisälle. Oma vauhtini tyssää tai tulen putken suulle väärässä kulmassa, jolloin alan miettimään askeliani ja Oona jää miettimään mitä hänen oikein kuuluisi tehdä. Viimeksi yritin harjoitella sitä, että Oonan mentyä putkeen vaihdan puolta Oonan takana. Tätä pitäisi harjoitella enemmän, koska silloin Oonan on juostava minun edellä ja irrottava aikaisemmin ilman että näkee minun juoksevan putken vierellä.
Omat ohjauslinjat
Näissä on paljon harjoiteltavaa. Tulen hyvin usein ihan väärää linjaa ja väärään paikkaan keskittyessäni vain juoksemaan ja huutelemaan esteiden nimiä. Ja sitten seuraavan esteen suorittaminen voi olla hyvin hankalaa. Jos olisin oikein reipas ja aktiivinen, tekisin mielikuvaharjoituksia. Viime kerralla meillä olikin tähän hyvä harjoitus ja tunsin ohjaavani kerrankin oikein. Kahden esteen jälkeen oli pöytä, eli Oonan odottaessa pöydällä ehdin miettiä seuraavat esteet ja juoksulinjani kunnolla.
Irtoaminen ja toimiminen eri puolilla
Irtoamisessa meillä on jonkin verran tehtävää ja sitä tukevia harjoituksia pitää tehdä enemmän. Oona tykkää seurata minua lähellä, varmastikin siihen vaikuttaa myös se, että kanniskelen mukanani nameja, joista se ei tahtoisi erota hetkeksikään. Minun täytyy opettaa Oona irtoamaan eteeni ja myös erillinen eteen-käsky helpottaisi treenailua. Toinen probleema on siinä, että Oona on tottunut tekemään paljon asioita vasemmalla puolellani eli toko-puolella. Välillä on tosi hankala saada sitä pysymään oikealla puolella ja minun ohjaamiseni on välillä myös huonoa oikealla puolella. Tähän lääkkeeksi kouluttajamme määräsi, että teemme jatkossa harjoituksia enemmän oikealla puolella, jotta se vahvistuisi.
Lopuksi voisin vaahdota taas keinusta. Viimeksi koetettiin keinun menemistä matalalla pentukeinulla. Oona ilmeisesti pelkää sitä heiluntaa, joten vaikka kuorrutin keinun nameilla ja kehuin sitä tosi paljon, se ei halunnut mennä keinun puolivälistä eteenpäin. Lopulta kokeilimme keinua niin, että kouluttaja kallisti sen loppuasentoon ja minä nostin Oonan siihen loppukontaktille syömään nameja. Jatkossa harjoittelemme näin niin kauan, että keinu ei enää arveluta Oonaa. Sain myös staffipalstalla hyvän vinkin, että pidän ensin Oonan kanssa tosi tylsän hetken ja sitten menen syöttämään herkullisimpia nameja keinun lähdölle ja alastulolle. Ja sen jälkeen pidämme taas sen tylsän hetken, jolloin keinulla herkuttelu alkaa näyttää parhaimmalta asialta mitä voi tapahtua. Lisäksi aion ottaa ensi kerralla mukaan sen pelätyn tennispallon ja leikkiä sillä ainoastaan keinulla! Tennispallot ovat Oonan halutuimpia leluja, joita saadakseen se tekee melkein mitä tahansa. Niillä leikitäänkin tosi harvoin ja ne aiheuttavat hurjaa vöyhkäämistä. Tennispallolla saatiin korjattua syksyllä myös puomiongelma, kun keinu-pelko aiheutti kieltäytymisen puomilla.
On se niin hassua, että keskeliäisyyteni ei tunnu toimivan näissä koirajutuissa. Kaikki itsestäänselvät asiatkin tuntuvat niin vaikeilta ja ihmeellisiltä. Kuten nyt tämä, etten keksinyt aiemmin ottaa sitä tennispalloa mukaan keinun treenaukseen vaikka aiemminkin olen käyttänyt sitä onnnistuneesti apuna...
Kepit
Keppien treenaus on minusta vähän hankalaa. En tiedä kumpaan koulukuntaan kuuluisin, siihen jonka mielestä koiran pitää oppia hakemaan ne välit itse ja oivaltaa näin koko keppien idea. Vai siihen, jonka mielestä koiraa pitää ohjata siinä hyvin ja lopulta koiran kehon muisti oppii muistamaan keppien suoritustavan. Keppejä on harjoiteltu pääosin itsenäisesti ihan sieltä alkeiskurssilta lähtien ja onkin ollut vaikea nähdä omia virheitään. Sitten kun niitä lähdettiin myöhemmässä vaiheessa korjaamaan, minun pasmat keppien ohjauksessa menivät ihan sekaisin, enkä ole oikein osannut päättää mihin polulle lähtisin. Toistaiseksi olen ohjannut Oonaa kepillä aika tiiviisti, ohjannut oikeaan väliin ja estänyt tulemaan tai menemään väärästä seisomalla tien tukkona. Lisäksi olen yrittänyt jättää Oonan kauemmaksi keppien alusta, toivoen että se sillä tavalla ymmärtäisi etsiä sen ensimmäisen välin itsenäisemmin.
Kontaktit
Näilläkin on välillä ollut ongelmia. Olen pitänyt kontakteilla nami-alustaa ja lisäksi vielä itse käskenyt odottamaan ja syöttänyt namia kädestäni Oonalle. Hihnan kanssa kontaktiesteitä mennessä vauhti tietenkin pysähtyy, mutta ilman hihnaa mennessä vauhti meinaa olla melko kova. Tietysti vauhtia kontakteilla jarruttaa se namialusta, eli pakostikin Oona koskee kontakteille, mutta ei se sinne odottamaan jää. En tiedä onko tällä loppujen lopuksi niin kovasti väliä. Siis eihän koiran sinne kontaktille tarvitse jäädä ikuisiksi ajoiksi kykkimään kunhan koskee kontaktia. Mutta jos vauhti kovasti kasvaa, voi olla että kontaktin yli loikataan kokonaan. Pitää ilmeisesti opettaa Oona vaikka istumaan kontaktille.
Putki
Viime viikon harjoituksissa meillä oli käytössä pikimusta putki, joka oli mutkalla. Lisäksi hallissa (kasvihuoneessa) on melko hämärää. Oona meni putkeen, mutta jäi sinne kykkimään ja etsimään tietä ulos. Olisi pitänyt laittaa Oonalle otsalamppu. Yleensä ongelmana putken kanssa on se, että hankalasta kulmasta tullessa en osaa ohjata Oonaa oikein sinne sisälle. Oma vauhtini tyssää tai tulen putken suulle väärässä kulmassa, jolloin alan miettimään askeliani ja Oona jää miettimään mitä hänen oikein kuuluisi tehdä. Viimeksi yritin harjoitella sitä, että Oonan mentyä putkeen vaihdan puolta Oonan takana. Tätä pitäisi harjoitella enemmän, koska silloin Oonan on juostava minun edellä ja irrottava aikaisemmin ilman että näkee minun juoksevan putken vierellä.
Omat ohjauslinjat
Näissä on paljon harjoiteltavaa. Tulen hyvin usein ihan väärää linjaa ja väärään paikkaan keskittyessäni vain juoksemaan ja huutelemaan esteiden nimiä. Ja sitten seuraavan esteen suorittaminen voi olla hyvin hankalaa. Jos olisin oikein reipas ja aktiivinen, tekisin mielikuvaharjoituksia. Viime kerralla meillä olikin tähän hyvä harjoitus ja tunsin ohjaavani kerrankin oikein. Kahden esteen jälkeen oli pöytä, eli Oonan odottaessa pöydällä ehdin miettiä seuraavat esteet ja juoksulinjani kunnolla.
Irtoaminen ja toimiminen eri puolilla
Irtoamisessa meillä on jonkin verran tehtävää ja sitä tukevia harjoituksia pitää tehdä enemmän. Oona tykkää seurata minua lähellä, varmastikin siihen vaikuttaa myös se, että kanniskelen mukanani nameja, joista se ei tahtoisi erota hetkeksikään. Minun täytyy opettaa Oona irtoamaan eteeni ja myös erillinen eteen-käsky helpottaisi treenailua. Toinen probleema on siinä, että Oona on tottunut tekemään paljon asioita vasemmalla puolellani eli toko-puolella. Välillä on tosi hankala saada sitä pysymään oikealla puolella ja minun ohjaamiseni on välillä myös huonoa oikealla puolella. Tähän lääkkeeksi kouluttajamme määräsi, että teemme jatkossa harjoituksia enemmän oikealla puolella, jotta se vahvistuisi.
Lopuksi voisin vaahdota taas keinusta. Viimeksi koetettiin keinun menemistä matalalla pentukeinulla. Oona ilmeisesti pelkää sitä heiluntaa, joten vaikka kuorrutin keinun nameilla ja kehuin sitä tosi paljon, se ei halunnut mennä keinun puolivälistä eteenpäin. Lopulta kokeilimme keinua niin, että kouluttaja kallisti sen loppuasentoon ja minä nostin Oonan siihen loppukontaktille syömään nameja. Jatkossa harjoittelemme näin niin kauan, että keinu ei enää arveluta Oonaa. Sain myös staffipalstalla hyvän vinkin, että pidän ensin Oonan kanssa tosi tylsän hetken ja sitten menen syöttämään herkullisimpia nameja keinun lähdölle ja alastulolle. Ja sen jälkeen pidämme taas sen tylsän hetken, jolloin keinulla herkuttelu alkaa näyttää parhaimmalta asialta mitä voi tapahtua. Lisäksi aion ottaa ensi kerralla mukaan sen pelätyn tennispallon ja leikkiä sillä ainoastaan keinulla! Tennispallot ovat Oonan halutuimpia leluja, joita saadakseen se tekee melkein mitä tahansa. Niillä leikitäänkin tosi harvoin ja ne aiheuttavat hurjaa vöyhkäämistä. Tennispallolla saatiin korjattua syksyllä myös puomiongelma, kun keinu-pelko aiheutti kieltäytymisen puomilla.
On se niin hassua, että keskeliäisyyteni ei tunnu toimivan näissä koirajutuissa. Kaikki itsestäänselvät asiatkin tuntuvat niin vaikeilta ja ihmeellisiltä. Kuten nyt tämä, etten keksinyt aiemmin ottaa sitä tennispalloa mukaan keinun treenaukseen vaikka aiemminkin olen käyttänyt sitä onnnistuneesti apuna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti