Oona & Ansa

2011-12-22T19:42:00.003+02:00

Ja muut syyskuun agilityt

2011-09-30T20:30:00.005+03:00

W.A.W. 2011

Viime viikonlopun vietimme Lempäälässä Whippet Agility Weekend 2011 -tapahtumassa. Paikalla oli 27 whippetiä 19 ohjaajan kera ja toki paikalla oli myös muutama turisti-whipu agiliitävien perheenjäsentensä kera. Kouluttajina meillä oli Päivi Männistö ja Harri Huittinen, eli vallan osaavat opet. Treenasimme Ansan kanssa 2-luokan ryhmässä ja meillä oli kahdet harjoitukset kumpanakin päivänä.

Kivaa oli, niinkuin viime vuonnakin! Tuli mielenkiintoista oppia ja vinkkejä ja oli oikein mukavaa päästä seuraamaan rotutovereita radalla. Harjoitusten pohjalta on nyt tavoitteena opetella mm. takaaleikkauksia, sylikäännöksiä ja jaakotuksia urakalla. Lisäksi sitä omaa etenemistä ja ohjaamista tuli analysoitua ja huomattua virheitä, joita toistaa sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen. Toivottavasti edes osa näistä oivalluksista jää mieleen ja siirtyy siihen omaan treenaukseen. Viime vuoden W.A.W.ista jäi elämään useampi juttu, joista on ollut apua.

Muuta

Meillä alkoi uusi treenijakso ja pääsimmekin valtavan hyvään ryhmään. Minulla on siis suuret odotukset tulevia treenejä kohtaan! Keppejä aloimme nyt harjoitella verkkojen avulla. Se kun ollut se kaikista epävarmin ja hitain este meillä. Verkoilla saa keppien päähän laitettua namialustan, mikä vetää Ansaa eteenpäin. Ja se oikea luikertava ja vauhdikas tekniikka tulee tosi nopeasti verkkojen kanssa harjoitellessa.

Ennen Pieksämäen kisoja olimme Harri Kataisen opettamalla lyhytkurssilla. Siellä tehtiin vaativa 3-luokan tasoa oleva rata, joka toteutettiin kouluttajan ohjauksella aivan erilaisella ohjaustyylillä, kuin millä olisin itse lähtenyt rataa tekemään. Radalla testattiin koiran este- ja suoritusvarmuutta, eli ei tehty varman päälle. Ja treeni sujuikin aika hienosti. Harri antoi vinkiksi, että Ansan kanssa kannattaisi tehdä radanpätkiä namialustan kanssa. Sillä siihen tulee lisää vauhtia ja eteneminen sekä irtoaminen minusta on ihan erilaista. Namialustaahan käytimme alussa apuna ja Ansa oli siitä tosi innoissaan, mutta myöhemmin se jäi jostain syystä pois kuvioista. Namialusta vetää Ansaa puoleensa niin kovasti, että sitä käyttäessä paikalla pitää olla avustaja joka tarvittaessa estää namin nappaamisen. Yksin treenatessa sitä ei oikein voi käyttää, koska Ansa karkailee alustalle niin ahkerasti.

Olen harrastanut agilityä myös ilman Ansaa. Lähdin apukouluttamaan yhtä jatko-tasoista ryhmää, mikä on ollut hauskaa ja opettavaista. Lisäksi kävin 13.9. ratamestari-kurssin, eli voin jatkossa toimia agilitykisoissa ratamestarina. Noh, vähän se vaatii vielä harjoittelua ennenkuin uskaltaudun olemaan ihan ypöyksin vastuussa radan rakentamisesta..!

Muulla ajalla onkin käyty sienestämässä ja välistä leikkimässä kaverikoirien kanssa. Viime viikon alkupuolella Ansa leikki metsässä kaverinsa kanssa, kun yhtäkkiä se huudahti ja alkoi ontua toista takajalkaansa. Varpaan väliin oli mennyt tikku, joka jätti ikävän näköisen haavan jälkeensä. Haava vuosi myös melkoisesti verta. Ensin näytti siltä, että meiltä jää W.A.W.-reissukin välistä. Ahkeralla putsauksella ja suojaamisella haava paranikin sopivasti viikonlopuksi, eikä haitannut Ansan menoa. Tällä viikolla ollaan jatkettu lenkkeilyä ja vapaanajuoksemista normaalisti, eikä haava ole auennut tai mitenkään ärsyyntynyt. Onneksi!

Kakkosiin

2011-09-30T19:37:00.006+03:00

Kirjoitellaanpas pienen tauon jälkeen lisää syksyn agility- ja muita kuulumisia.

Pieksämäen kisat 11.9.

Suuntasimme hyvien kotikisakokemusten jälkeen jännittävissä tunnelmissa Pieksämäelle agi-liitämään. Olin ilmoittanut meidät kahdelle agility-radalle, joita tuomaroi Sami Topra. Pieksämäen palveluskoirayhdistyksellä on halli, jossa kisat järjestettiin ja yleisö, sekä muut koirat turvallisen aidan takana, joten ei ollut vaaraa, että Ansa pääsisi seikkailemaan radan ulkopuolelle. Toisaalta paikka oli myös sellainen, että omaa vuoroa odottamaan oli pakko mennä aidoista rakennettuun käytävään. Siellä muiden koirien pyöriessä vieressä oli aikamoisen hankala yrittää leikittää Ansaa ennen radalle menoa.

Kisojen radat eivät olleet ihan sieltä kaikista helpommasta päästä, mutta ihan mukavia ja soljuvia ratoja. Ensimmäinen rata meni meiltä ihan hyvin. Kepit olivat tuskallisen hitaat ja A:n alastulolle Ansa jäi kökkimään vähän liian pitkäksi aikaa. Kun lähdin suorituksemme jälkeen kävelemään Ansan kanssa jäähdyttelylenkille, tuumin mielessäni että sen oli kuitenkin ihan pakko olla nollarata ja ihanneajassa. Kun tulimme kävelyltä, järjestäjät laittoivat juuri tuloksia esille. Siellä me oltiin listan ykkösinä NOLLA-tuloksella! Teimmekin ainoan nollan tuolla maksien radalla, sillä kaikki muut koirakot ottivat vähintään 5 virhepistettä. Aika ei ollut mikään päätähuimaava: -0,36, mutta nolla se oli kuitenkin! Ja tämähän tarkoitti sitä, että saimme SERTin ja nousimme 2-luokkaan!

Fiilis oli tämän myötä huipussaan! Palkinnoiksi saimme hienon pokaalin ja SERTi-ruusukkeen ja lämpimäksi kotiinviemiseksi ruislimpun. Toiselle radalle emme enää jääneet, sillä se olisi pitänyt kisata jo 2-luokassa ja odottelua kisan alkuun olisi ollut monta tuntia. Saas nähdä milloin uskaltaudumme kisaamaan kakkosissa. Mietinnässä on Jyväskylän kisat 15.10. mutta varmaan viimeistään marraskuun kotikisoissa suuntaamme taas radalle.

1-luokassa starttasimme siis kaikenkaikkiaan 10 kertaa. Tuloksina nuo kolme nousunollaa, kaksi yliaikanollaa, yksi 5 virhepisteen tulos (5,79) ja neljä hylkyä. Noilla viidellä nolla- ja yliaikanollatuloksella sijoituimme joka kerta kolmen parhaan joukkoon

Nämä kuvat on ottanut Mikko Marttinen Jyväskylän kisoissa 20.8. eli sillä meidän ekalla nollaradalla.

Nollia!!!

2011-09-04T18:49:00.014+03:00

Aktiivinen koiraharrastuskausi jatkuu ja meillä ollaan ihan ihmeissään viime viikkojen tapahtumista! Aloitetaan siis vanhimmasta uusimpaan:

Jyväskylän agilitykisat 20.8.

Tampereen mahalaskun jälkeen lähdettiin jännittävissä tunnelmissa kotikisoihin. Tuomarina kisoissa oli Sari Mikkilä ja olin ilmoittanut meidät B-agilityradalle, sekä C-hyppyradalle. Sari olikin tehnyt vallan mukavia ja vauhdikkaita ratoja!

Ensimmäisellä radalla sain Ansan mahtavaan vireeseen ja vauhtia riitti mukavasti. Rata oli muuten virheetön, mutta kepeillä tuli ensin 5 virhepistettä ja sitten hylky kun en onnistunut korjaamaan virhettämme oikein. Mutta ihan mahtava kokemus oli tuo rata siltikin.

Hyppyradalle läksimme pyörimään koukeroissa ja hip hei - sieltä tuli meidän ensimmäinen LUVA!!! Eli siis virheetön rata ja tulos -7,02! Ansa viiletti aivan mahtavasti. Tällä tuloksella tulimme myös kolmanneksi ja saimme kotiin vietäväksi pokaalia ja palkintoa sen ensimmäisen kisakirjamerkinnän lisäksi. Tästä radasta meillä on olemassa videokin, jonka laitan esille myöhemmin.

Laukaan möllikisat 1.9.

Vierailla paikoilla ja etenkin ulkokentillä treenaaminen on jäänyt meiltä aivan välistä ja harjoitus on kovasti tarpeen noiden loppukesän kisakokemusten jälkeen. Joten suuntasimme LAUKAn järjestämiin möllikisoihin treenaamaan. Kisat järjestettiin jääkiekkokaukalossa ja keli oli sateinen. Onneksi ne pahimmat kuurot tulivat ennen ja jälkeen kisojen, joten kastuimme vaan lämmittelylenkillä.

Ratoja oli kaksi. Möllirata, joka kyllä sisälsi enemmän kiemuroita kuin monet 1-luokan kisaradat. Ja kilpailevien rata, joka oli sitten enemmän sellaista 2- tai ehkä jopa 3-luokan tasoa. No, treeneissä olemme tehneet myös vaativia ratoja, joten näistäkin selvittiin vaikka ne aluksi hankalilta näyttivätkin. Mölliradalla tuli virheetön suoritus, mutta aikaa en vielä tiedä kun ei sitä paikanpäällä kerrottu. Sijoittua emme mölliradalla voineet, kun olemme kisanneet jo virallisesti. Kilpailevien radallakin meni yllättävän hyvin. Hylky tuli vasta muutama este ennen maalia, kun Ansa hyppäsi muurin väärältä puolelta. Tämä oli kuitenkin oikein mainio kokemus ja hyvää treeniä. Ansa oli innoissaan molemmilla radoilla!

Jyväskylän agilitykisat 3.9.

Ja sitten eilinen - huippupäivä, jonka ansiosta leijailen varmasti yläilmoissa hetken ajan! Kotihallissa oli kisat, mutta tällä kertaa vain yksi rata ykkösluokkalaisille. Tuomarina toimi Katarina Virkkala. Mukava rata oli jälleen tämäkin, ensikatsomalta ja rataan tutustuessakin koukeroinen, mutta oikein mukava suorittaa. Ennen meitä vuorossa oli perro, joka heti vapaaksi päästyään lähtikin juoksemaan lenkkiä yleisön sekaan ympäri hallia. Vähän jännitti sitä seuratessa, että miten oman kisajännityksen ja -tsempin kanssa käy.

No hyvinhän siinä kävi. Ansa oli aivan liekeissä, ikinä se ei ole ollut näin mahtavalla fiiliksellä kisoissa! Se kiisi ja lensi ja minä kipitin perässä ohjaamassa. Saimme radalta tulokseksi -8,68 eli toisen LUVAmme!!! Tällä suorituksella olimme jälleen kolmannella sijalla. Palkintojenjaossa tuomari sanoi minulle: Sinulla on hieno whippet!

Tuntuu kyllä niin mukavalta ja hienolta saada tällaisia tuloksia. Olemme tehneet aika paljon hommia kevään ja kesän aikana ja on upeaa, että se työ alkaa kantaa hedelmää! Vaikka Tampereen jälkeen vannoin, ettemme lähde kisaamaan nyt hetkeen vieraille paikoille, vaan harjoittelemme lisää, niin ensi sunnuntaina suuntaamme kuitenkin Pieksämälle kisaamaan. Siellä on hallikisat ja kun ajomatkakin on aivan kohtuullinen, niin lähdemme nyt katsomaan mitä siellä tapahtuu.

Muuramen ryhmänäyttely 4.9.

Tänään oli vuorossa visiitti naapuripitäjään, eli huristimme Riihivuoren laelle näyttelemään. Tuomarina oli ruotsalainen whippetkasvattaja Tina Permo (Per'mobile). Ansa sai ERIn seuraavalla arvostelulla:

Fint huvud & uttryck. Korrekt bett. Bra ögon & öron. Utmärkt hals, överlinje & kropp. Normala vinklar. Utmärkt päls. Rör sig normalt.

Eli vapaasti suomennettuna:

Hieno pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen kaula, ylälinja ja runko. Normaalit kulmaukset. Erinomainen turkki. Kantaa itsensä normaalisti.

Kaikenkaikkiaan siis oikein mukava arvostelu ja miellyttävä tuomari. Kilpailuluokasta meidät käteltiin ulos ensimmäisten joukossa. Lenkkikavereillamme Hippiäisillä oli puolestaan loistopäivä, joten aurinkoisessa säässä katseltiin sitten ryhmäkehätkin läpi. Kuvia näyttelystä saamme toivottavasti myöhemmin.

Kisailuja

2011-08-18T22:00:00.005+03:00

Myöhempi muokkaus:

Löysinpäs netistä nimettömän kuvaajan otoksen Oriveden A-kisan palkintojenjaosta.

Tyytyväinen himpetti kakkossijalla... =)

Vaihteeksi kuvatonta päivitystä, eli kuulumisia meidän viime viikkojen riennoista:

Oriveden agilitykisat 30.7.

Kesäloman lopuksi ajelimme Orivedelle kisailemaan kahdella agilityradalla. Nämä olivat ensimmäiset ulkokisat ja ylipäänsä ensimmäiset kisat jossain muualla kuin tutuissa treeniympyröissä. Vähän jänskätti etukäteen, että päättääkö Ansa ottaa hatkat kesken radan kun ei ole aitoja ympärillä. Hyvin se kuitenkin pysyi radalla vaikkakin meidän meno oli melkoista matelemista...

Ensimmäisellä radalla kepit olivat kuin hidastetusta filmistä ja keinukin meinasi olla lentävä. Mutta teimme kuitenkin puhtaan radan, mutta suoritus meni yliajalle. Ihanneaika radalla oli 54 sekuntia, meidän suoritus 55,48 sekuntia. Tulos siis 1,48.

Toisella radalla oltiin vieläkin hitaammissa tunnelmissa ja pakka hajosi kepeillä. Sieltä tuli ensin kielto ja kun en enää toistamiseen jaksanut korjata virhettä, saimme hylätyn suorituksen.

Ensimmäisen radan suorituksella sijoituimme toiseksi ja saimme hienot ja herkulliset palkinnotkin! Tuomari kysyi palkinnonjaossa, että johtuiko se hitaus helteestä vai mistä... Hiekkakentällä auringon porottaessa oli kyllä melkoisen kuuma keli ja Ansa jotenkin täysin lahna. Tuomarina näissä kisoissa oli Marja Lahikainen.

Saarijärven näyttely 6.8.

Seuraavana vuorossa oli vuoden toinen näyttelyvisiitti. Sateita oli luvattu, mutta onneksi keli oli ihan mukiinmenevän pilvinen. Tai onneksi ja onneksi, se tähän astisista parhaiten mennyt näyttelymme kun oli kaatosateessa! Kehässä juoksentelu ei - kuten tavallista - Ansaa juuri kiinnostanut ja tuomarikin tykkäsi vähän pontevammista whippeteistä. Joten tuloksena EH ja seuraava arvostelu:

Feminiininen pää ja ilme. Hieman kevyt kuono-osa. Hyvä kaula. Oikea raajaluuston voimakkuus. Rintakehä ja rintalasta saisivat olla pidemmät. Hieman kapea reisi. Ei tänään parhaassa karvapeitteessä. Vahva kinner. Hyvät käpälät. Erinomainen pigmentti. Toivoisin tehokkaammat liikkeet.

Tuomarina siis Tanya Ahlman-Stockmari. Seuraavaksi pyörähdämme näyttelykehässä ensi kuussa Muuramessa. Mukavaa kun näitä näyttelyitä on tässä lähitienoilla, niin ei tarvitse kovin kauaksi lähteä ajelemaan.

Tampereen agilitykisat 14.8. ja Whippet-agilitymestaruus

Viime sunnuntaina kisailtiin Tampereella. Ensimmäinen radoista oli whippetien agilitymestaruus-kisa ja tulosta lähdettiin kisasta hakemaan. Tuomarina molemmilla radoilla oli Tuomo Pajari. Sain Ansan pidettyä erossa rotutovereista ennen kisaa ja ennen radalle lähtöä sain sen leikitettyä uudella karvalelulla mukavaan vireeseen. Agility on kuitenkin yllätyksellinen laji! Ensimmäisen esteen jälkeen oli radalla putki. Ansa ampaisi kuitenkin ensimmäisen esteen jälkeen suoraan kauempana olevalle puomille, ennenkuin minä ehdin kissaakaan sanoa. Suorituksemme siis hylättiin samantien..! Pyöräytin Ansan puomin päässä ympäri, hyppyytin muutaman loppuosan esteen ja poistuimme radalta. Mestaruus ratkottiin kahden muun 1-luokassa kisanneen whipun kesken, kun myös molemmat 2-luokassa kisailleet koirakot ottivat hylätyt suoritukset.

Toinen Tampereen rata oli hyppyrata. Leikitin Ansaa taas juuri ennen radalle lähtöä. Kun otin siltä panta kaulasta, tajusin, etten saa siihen mitään kontaktia. Ansa vaan vilkuili muita ihmisiä ja koiria radan reunalla. Voi kun olisin tajunnut kääntyä heti kannoillani ja lopettaa siihen. Mutta ei, lähdimme taistelemaan radalle. Noin viidennen kiellon jälkeen suorituksemme hylättiin. Ansa siis pysähtyi aika monen esteen eteen tuijottamaan ja kepit olivat jopa hitaammat kuin Orivedellä. Yhdessä vaiheessa Ansa kävi moikkaamassa radan reunalla istunutta ratahenkilöä. Minä olin kutsumisineni kuin ilmaa sille.

Epätoivon tunteet olivat melkoiset tämän radan jälkeen ja olen yrittänyt pohtia, miten tästä päästäisiin eteenpäin. Vierailla paikoilla ja ison häiriön alaisena työskentelemistä pitää harjoitella kovasti, ennenkuin uskallan lähteä ulkokentälle kisaamaan uudelleen. En vaan ole keksinyt selitystä sille, miksi ensimmäisellä radalla fiilis oli täysin päinvastainen tämän toisen radan kanssa.

Nyt tulevana lauantaina on vuorossa kotikisat ja toivon, että siellä on fiilis parempi. Kävimme tänään testaamassa halliin asennettua uutta tekonurmea, leikkimässä ja syömässä nakkeja. Luomassa mukavaa tunnetta lauantaita varten! Saas nähdä miten sitten käy...

Rantapuuhia

2011-07-28T16:47:00.002+03:00

2011-07-28T16:29:00.003+03:00

2011-07-28T16:23:00.003+03:00

Mökki on myös tämän ihmisen paratiisi.

Metsästäjä

2011-07-28T16:13:00.003+03:00

Noin minuutti sen jälkeen kun saavuimme mökille ja astuimme ulos autosta, oli Ansalla jo suussaan ensimmäinen myyrä. Mökkipäivät kuluivatkin Ansan metsästäessä pikkujyrsijöitä ja muuta mukavaa maastosta. Myyriä ja päästäisiä, yhden pikkulinnunkin Ansa saalisti ja popsi mahaansa. Illan hämärissä jahdattiin sammakoita ja metsästä löytyi isoja kalanruotoja, jotka narskuivat mukavasti hampaissa. Kävimme myös mustikkametsällä kahteen otteeseen, jossa Ansa nautiskeli täysin rinnoin niin erämaan vapaudesta kuin marjaherkuistakin. Mökki on oikea pikku-Timpetin ihmemaa!

Tarkkailuhommissa

Mökillä

2011-07-28T16:11:00.002+03:00

Serkkuset hoidossa

2011-07-14T16:32:00.007+03:00

Ansa sai serkkutytöt vieraaksensa pariksi päiväksi. Kyseessä ovat siis siskoni koirat. Nessi-cavalier on täällä blogissa aiemminkin esiintynyt. Lyyti-collie puolestaan on uusi tulokas. Lyyti kotiutui siskolleni kyllä jo keväällä ja on ehtinyt leikkiä Ansan kanssa kymmeniä kertoja. Aiemmin ei vaan ole kamera ollut hollilla kun on Lyytiä tavattu!

Nessi rrrrrakastaa uimista!

Lyyti on nyt 5 kuukauden ikäinen ja aikamoinen veijari! Innokas touhuaja ja tarvittaessa hyvin kuuliainen oppilas. Ansa ja Lyyti painivat ahkerasti. Tyttöjen leikit käyvät aika hyvin yksiin ja tässä vaiheessa ovat kooltaakin hyvin samassa sarjassa.

Kävimme mökillä, jossa tytöt saivat kirmata vapaana ja läträtä järvessäkin. Meillä kotona Lyyti testasi jokaisen Ansan lelun kun taas Nessi keskittyi enemmän kuorsaamiseen sohvan nurkassa. Parvekkeella auringon paahteessa oli hyvä koko jengin ottaa päivänokoset.

Pikku-sollielle tuli välillä vastustamaton halu huudella parvekkeella kimeällä äänellä...

Niin ja kirjoitetaanpa vielä Ansan jalkakuulumisia. Ansa ontui pari-kolme päivää takajalkaansa ja kintereeseen nousi patti. Lepuutimme jalkaa viikon verran ja lääkärikin katsoi sitä. Lääkärin mukaan Ansa ei aristanut jalkaansa, eikä siinä ole tulehdusta, mutta hän suositteli ottamaan rauhallisemmin vielä toisen viikon ajan ja lisäämään sen jälkeen rasitusta vähitellen. Ilmeisesti kintereeseen kiinnittyvät ligamentit olivat venähtäneet. Nyt on tuo toinenkin lepoviikko kulunut ja Ansa on päässyt jo mukaan vähän pidemmälle lenkille sekä juoksemaan vapaana. Kintereessä on vielä pieni patti, mutta Ansa ei millään lailla oireile jalkaansa. Seuraamme nyt miten jalka reagoi rasitukseen ja pidämme peukkuja, että vaiva olisi ohi.

Rantatunnelmia ja kesäkuulumisia

2011-07-02T11:28:00.006+03:00

Ansa pääsi helteisenä iltana rannalle parhaiden kavereidensa kanssa. Kivaa oli!

Tämän jengin leikit on melkoisen kovaäänisiä ja hurjia. Ansa on yleensä se äänekkäin tapaus...

Rantareissun jälkeen Ansa ontui jalkaansa. Ansan kintereeseen nousi patti, joka näyttää ötökän puremalta. Tälle lauantaille olin ilmoittanut meidät kisaamaan Mikkelin agilityradoille, mutta reissu jäi loukkaantumisen myötä välistä. Nyt sitten levätään hetki ja toivotaan että kinttu paranee pian, niin pääsemme jatkamaan kesäisiä touhuja.

Mitäs muuta... Agilityä ollaan treenattu ja kehuja saatu kouluttajalta! Lenkkeilty on ja pyöräilyäkin Ansan kanssa kokeiltu. Vielä on pari työaamua meillä ihmisillä edessä ja sen jälkeen LOMA!

Uimisen ja juoksemisen jälkeen on hyvä rentoutua rantahiekalla.

Tuloksia!

2011-06-01T22:18:00.014+03:00

Pitkästä aikaa blogin parissa ja kerrottavana kiireisen harrastus-toukokuun tuloksia! Aloitetaan siis vanhimmasta uusimpaan:

Jatpailut eli epäviralliset agilitykisat 15.5.

Haimme Jatpailuihin vauhtia edellisenä iltana oman ryhmämme treeneistä, joissa tehtiin samana päivänä Varkauden kisoissa ollut ykkösluokan rata. Kävimme sen läpi kisanomaisesti, eli rataan tutustumiseen oli aikaa 5 minuuttia ja sitten vuorollaan jokainen suoritti radan ilman mitään välipalkkauksia tms. Onnistuimme heti ensimmäisellä kerralla tekemään virheettömän radan ja alittamaan ihanneajan! Ja se rata oli aika haastava!

Seuraavana iltana Jatpailuissa osallistuimme ensin helpolle mölliradalle, jossa ei ollut keppejä eikä rengasta. Siellä teimmekin vauhdikkaan ja virheettömän suorituksen ja päädyimme lopulta toiselle sijalle! Kotiinviemisenä oli herkkupalkintoja niin koiralle kuin ohjaajallekin - nam!

Mölliradan lisäksi osallistuimme myös 1-luokan radalle, joka oli kohtalaisen suoraviivainen rata. Ensimmäisellä suorituksella minä kaaduin heti kahden ensimmäisen esteen jälkeen ja Ansa jäi tuijottamaan minua kauhuissaan. Siinä menikin paras suoritusterä ja oli vähän hankala saada Ansa uudelleen mukaan. Loppurata meni kuitenkin ihan kohtalaisesti, kepeiltä otettiin 5 virhepistettä.

Kaatuminen harmitti, joten osallistuimme uusintakierrokselle. Toisella kerralla pysyin pystyssä ja aika olikin lähes 8 sekuntia nopeampi. Kepeillä onnistuin taas sähläämään, joten sieltä tuli 5 virhepistettä. Mukava ja kannustava kokemus oli tämä epävirallinen kisa ja valmisteli meitä seuraavan viikon koetukseen...

Ensimmäiset viralliset agilitykisat 24.5!

Juttelin alkukuusta meidän kouluttajan kanssa ja kyselin, että miltä meidän meno vaikuttaa. Näyttääkö hänestä siltä, että ehkä loppukesästä voitaisiin startata oikeissa kisoissa? Meidän meno näytti kuulema hyvältä ja kun omalla seuralla oli sopivasti iltakisat tulossa, niin päätin että lähdetään kokeilemaan kisailua sitten sinne - hui kauhistus!

Jännitystä oli siis kovasti ilmassa tuona tiistaisena iltana. Olin ilmoittanut meidät kahdelle radalle, eli agilityradalle ja hyppyradalle. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin tsuumailemaan mini- ja medikoirakkojen suorituksia ja opettelemaan rataa. Agilityrata näyttikin ihan mukavalta, muutama hankalampi paikka ja sitten suoraviivaisempaa menoa. Tuomarina kisoissa oli Minna Räsänen.

Ansan sain ihan mukavasti viritettyä agi-taajuudelle ennen meidän vuoroa. Leikitin sitä namien kanssa ja se jopa haukahti kerran innostuksesta! (Aika moni muu koira haukahti vähän useammankin kerran kisapaikalla.) Itse rata meni nopeasti ohi. Rata alkoi kahdella aidalla, joiden jälkeen oli puomi, mutta koira pitikin saada käännettyä niiden jälkeen toiseen suuntaan putkeen. Niiden aitojen jälkeen Ansa näytti hetken siltä, että juoksee suoraan puomille ja ehdin sekunnin murto-osan ajatella, että se oli sitten siinä. Mutta kuinka ollakkaan, sain Ansan hihkaistua oikeaan suuntaan ja niin rata jatkui. Kaikki kontaktit Ansa otti hyvin ja kepeistäkin suoriuduimme virheittä. Ja no, hämmästyksekseni maalissa oli suuri kun tajusin, ettei meille tainnut tulla yhtään ainoaa virhettä koko radalla!!!

Sitten jännättiin aikoja. Tuntui liian hurjalta ajatella, että oltaisiin saatu nollatulos heti ekasta kisasta ekalta radalta. Ja eihän se ihan niin mennytkään, vaan meille tuli 1,74 sekuntia yliaikaa. Mutta tällä suorituksella päästiin kolmossijalle ja saatiin kotiinviemiseksi hieno pokaali!!!

Seuraavaksi oli hyppyradan vuoro ja siinä olikin vähän haastavampaa kepeille vientikulmaa sekä enemmän pyöritystä. Kepeille menossa mokasinkin ja siitä tuli 5 virhepistettä. Yhdellä aidalla meinasi myös tulla kielto kun Ansa jäi palloilemaan aidan eteen. Selvästi oli jo vähän väsymystä ilmassa, eikä vire enää yhtä korkealla. Tältä toiselta radaltakin saatiin kuitenkin tulos, mikä olikin meidän suuri tavoite näistä kisoista..! Eli 5 virhepistettä ja 0,79 sekuntia yliaikaa.

Hienosti meni tämä kisa-debyytti, tyytyväinen olen ja erittäin ylpeä tuosta ihanasta harrastuskaveristani!!! Nyt jatkamme harjoittelua ja suunnitelmissa olisi suunnata kesän aikana uusiin kisoihin.

Tuuria Tuurissa eli Miljoonakoira -näyttely 28.5.

Toukokuun harrastusrupeaman lopetti vuoden ensimmäinen näyttelyvisiitti. Samalla se oli ensimmäinen vierailuni ikinä Keskisen Veskun tiluksille, enkä vielä edes päässyt sisälle ostosparatiisiin. Mutta ehkäpä täytyy matkata Tuuriin toistekin, sen verran tuloksekas tämä ensimmäinen reissu oli.

Tuomarina whippeteillä oli Unto Timonen (Kennel Woodbrook's), sää sateinen sekä tuulinen ja minä melko flunssainen. Katkarapumaisesta olemuksestaan huolimatta Ansa ilmeisesti esiintyi edukseen ja arvostelu oli tällainen:

Tasapainoinen, kaunislinjainen narttu, jolla riittävä raajaluusto. Kauniit tummat silmät. Hyvä kaula, etuosa ja raajat. Hyvä runko. Hyvinkulmautuneet takaraajat. Liikkuu hyvin, joskin takaliikkeisiin toivoisin hieman enemmän työntövoimaa.

Olin oikein iloinen kun Ansa sai ERIn ja vielä iloisempi, kun Ansa sijoittui omassa luokassaan toiseksi. Siinä seisoessamme kehäsihteeri ilmoitti, että kolme ensimmäistä saa SA:n eli maininnan "sertin arvoinen"! Paras narttu -kehään menimme juoksentelemaan ajatuksella, että ensimmäisenähän sieltä ulos lähdetään. Siinä juostessa tajusin, että eihän täällä ole kuin 5 koiraa ja lopulta seisoimmekin siinä nelospaikalla! Eli mamman kullanmuru, pikku-Ansaliinos oli 4. paras narttu ja sai vara-sertin!!! Tuloksena siis: ERI 2 SA PN 4 VASERT näin niinkuin näyttelykielellä kerrottuna.

Kuvia ei valitettavasti näiltä reissuilta saatu, eikä mitään hienoja poseerauskuviakaan ole ehditty ottaa. Agility-pokaali ja vara-serti-ruusukekin on siirretty kirjahyllyn yläorrelle pölyttymään. Mutta kuvituksena kuitenkin muutama kuva lemmikeistäni tänä iltana (nurmikon leikkaaminen on meillä kielletty tuon ihanan lemmikkimeren vuoksi).

Täällä tähystän minä!

Pääsiäistä ja vähän muuta

2011-04-24T12:30:00.004+03:00

Nyt on kai virallisesti kesä, kun Ansa tarkenee ottaa päivänokosia paljaalla maalla. Olemme nauttineet pääsiäisestä ulkoilemalla ahkerasti. Ansa on päässyt juoksemaan kavereiden kanssa ja tekemään tutkimusretkiä mökkimaastoissa. Ansa on myös ollut pääsiäispupujahdissa ja sorsanmetsästäjänä... Mökillä tomera sorsapariskunta tuli sitkeästi aina uudelleen tepastelemaan pihalle ja todella lähelle niin Ansaa kuin meitä ihmisiäkin. Kovasti kaakattaen lähtivät lentoon, kun Ansa syöksyi niitä kohden. Pupun metsästyskin päättyi onnellisesti niin Ansan kuin jäniksenkin osalta, eli molemmat selvisivät jahdista ehjin nahoin.

Tämä on näitä Ansan perusilmeitä. Me ihmiset saamme nauraa Ansalle makeasti aika monta kertaa päivässä!

*****

Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, kun neiti kolme vee poseerasi auringossa.

Pönde

2011-04-24T12:03:00.003+03:00

Pönttis, Pönttinen, Pönde, Pöndeläinen... Rakkaalla lapsella lempinimiä riittää.

Lumisia kuvia

2011-04-24T11:52:00.005+03:00

Nämä talviset kuvat ovat muutaman viikon takaa, kun olimme lenkkeilemässä sukulaisköörin kanssa. Eli kuvissa siis Ansan lisäksi Sofi ja Aava-whippetit sekä jossain vähän vilahtaa Lilah-galgo. Kameran temppuilujen (lue: kuvaajan osaamattomuuden) vuoksi Lilah'sta ei tullut tällä kertaa yhtään onnistunutta kuvaa.

Ansa yrittää hienovaraisesti leikittää Aavaa.

Vuosi sitten...

2011-04-16T08:56:00.002+03:00

Näin ne merkkipäivät vaihtuvat iloisista surullisiin. Tänään on vuosi siitä kun menetimme rakkaan Oonan. Ikävä on ollut joka ikinen päivä. Onneksi on kaikki mahtavat muistot! Nämä kuvat ovat kolmen vuoden takaa, minun ja Oonan kahdenkeskisiltä retkiltä keväiseen metsään. Ihania hetkiä.

3 vuotta!

2011-04-09T00:42:00.002+03:00

Meillä on jo kolmevuotias Pönttinen,

uskomatonta miten nopeasti nämä vuodet ovatkaan kuluneet!

Ansa on aivan mahtava kaveri, parempaa en osaisi toivoa.

Keväthangilla

2011-04-02T18:52:00.006+03:00

Ansa sai pitkästä aikaa lenkkikaverikseen Tuska-corgin ja tytöillä oli hauskat leikit!

Hilja ja Hymy olivat myös saapuneet viettämään aurinkoista iltapäivää jäällä, joten pian kasassa olikin kunnon remu-jengi.

Tässä vielä yksi Ansaliinos toiselta reissulta aurinkoiseen kevätluontoon.

Laiskoja päiviä

2011-02-13T13:43:00.006+02:00

Viimeisen viikon aikana, on elomme ollut melkoisen rauhallista. Joinain päivinä on ollut kova pakkanen, joka on rajoittanut lenkkeilyä ja me lauman ihmisjäsenet olemme sairastaneet vuoron perään. Ansa on nauttinut näistä hitaista, hiljaisista päivistä täysin rinnoin ja minä sairasvuoteellani sain monet hyvät naurut seuratessani laiskiaisen ilmeitä ja asentoja.

Kun itse nousin sohvalta keittämään teetä, oli minun paikkani hyvin nopeasti vallattu. Tokihan väsynyt pieni himpetti oli enemmän lämpimän nukkumapaikan tarpeessa kuin flunssainen emäntä.

Onneksi viikonloppua kohden pääsimme myös parille kunnon lenkille ja Ansa sai päästellä kaikki patoutuneet höyryt kirmaamalla metsäpoluilla. Nyt mittari on taas pudonnut vahvasti sinne -20 asteen tienoille, lenkkeilystä ei tule oikein mitään. Eikä agilitystä...

Tänään meidän piti nimittäin aloittaa uusi treenikausi, ensimmäisillä ohjatuilla harjoituksilla. Uusi agilityhalli valmistui ihan tuohon meidän kulmille vuoden alussa ja muutaman kerran olemme siellä itsekseen käyneet tekemässä pieniä radan pätkiä. Hallissa vaan ei ole lämmitystä ja kun talvi alkoi kovilla pakkasilla juurikin silloin, kun hallia alettiin pystyttää, on sen pohja nyt umpijäässä. Tuo jäinen pohja tekee hallista melkoisen pakastimen, joten näin kylmillä ilmoilla sinne ei ole mitään asiaa. Halli sinänsä on tosi hieno ja on aivan mahtavaa, että se on ihan meidän naapurissa. Voidaan siis piipahtaa tekemään pieniä harjoituksia vaikka lenkin varrella. Niin ja tällä alkavalla kaudella pääsimme treenaamaan 1.luokkalaisten ryhmään, joten radoissa alkaa olemaan mukavasti haastetta ja toivon että edistystä meidän taidoissakin tapahtuu. Haavehan olisi päästä korkkaamaan kisat tämän vuoden aikana... Hui!

Ja vielä yksi lepokuva. Tämä on Ansan tyylinäyte eilisillalta. Rankan päivän - johon kuului kunnon lenkki, naapurien kanssa seurustelua, visiitti kukkakauppaan ja monen tunnin mummola-kyläily - jälkeen Ansa kaipasi omaa rauhaa.

Oona

2011-02-13T13:23:00.004+02:00

Taitava ystäväni teki meille tällaisen Oonan.
Kiitos Salla - tämä on upea!

Minulleko?

2011-02-13T13:16:00.002+02:00

Lumilenkkeilyä

2011-02-13T12:55:00.006+02:00

Lunta riittää ja tammikuun alussa käytiin tarkastamassa lumitilanne hiekkamontuilla, Hiljan ja Hymyn kanssa. Vähän toiseltahan siellä näytti kuin kesällä... Tämä onkin ainut lenkki tänä talvena, jolle olen kameran jaksanut raahata mukaan. Ja kun nämä kuvat sain viimein purettua muistikortilta koneelle, oli ne pakko laittaa esille tänne blogiinkin. Kaikessa epätarkkuudessaan ja sottuisuudessaan. Toivotaan että kauniiden kevätilmojen innoittamana saan aikaiseksi ulkoiluttaa kameraa vähän useammin.

Sinitakkinen lumileopardi lymyää hangessa... Ansa on vaanimisen mestari, talvellakin.

2010-12-23T19:11:00.001+02:00

Mitä meille kuuluu

2010-12-23T18:50:00.003+02:00

Jaahas, tämmöisen kodin ne sit meille hommas

Pitkä aika on vierähtänyt sitten viime päivityksen ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tosin ei niinkään koirarintamalla, mutta sitäkin enemmän muussa elämässä. On tehty remonttia ja muutettu uuteen kotiin. Ja sitten yritetty selvityä vesivahingoista ja tehty uusia remontteja. Nyt toivottavasti saadaan asua rauhassa ja nauttia omasta kodista.

Ansa steriloitiin 5.10. ja toipui nopeasti leikkauksesta. Sterilointi tehtiin tähystyksellä, joten haavat olivat pieniä ja pari päivää leikkauksen jälkeen Ansa olisi ollut valmis taas juoksemaan tavalliseen tahtiin. Parin viikon sairasloman jälkeen Ansa kirmasikin metsässä ja pellolla "ei oo jarruja!"-tyyliin. Syysilmoista nautittiin lenkkeilemällä ja sienestämällä. Viime viikkoina pakkaset ovat vähän rajoittaneet lenkkeilyä ja välillä on kannettu lyhyeltä pyrähdykseltäkin kotiin kolmi- tai pahimillaan kaksijalkaista koiraa. Pakkanen kun puree Ansan tassuihin. Tilaukseen pitäisikin laittaa entistäkin lämpimämpi talvihaalari sekä tossut, niin josko ne lenkit sujuisivat vähän kylmemmälläkin ilmalla.

Ansa oli tietysti aina mukana remppahommissa ja sai totutella uusiin seiniin ja lattioihin rauhassa. Uuden kodin se on ottanut omakseen pienten alkuhankaluuksien jälkeen. Meillä oli nimittäin ajatuksena, että Ansa jää jatkossa yksinolojen ajaksi alakerran työhuoneeseen ja aulaan, mutta Ansa ei ollut samaa mieltä asiasta. Se tuli joka kerta läpi porteista ja onnistui sitten yläkerrassa kiskomaan pöydiltä ja hyllyiltä alas kaiken mahdollisen tavaran. Siinä sitten löydettiin kotiin tullessa sohvalta kaikkea mahdollista juustohöylistä ja leipäveitsistä lähtien ja minun rakkaaseen perintö-pehmoleluunkin Ansa oli hampaansa iskenyt. Toistaiseksi Ansa viettääkin päivänsä yläkerrassa olohuoneen sohvalla ja kompostiaidat koristavat siis uuttakin kotiamme. Olisihan se ollut vähän liian fiiniä jos ne vihreät verkot eivät enää olisikaan olleet osana sisustustamme..!

Tää touhu ei ole kyllä yhtään kivaa,
ei täällä kaaoksen keskellä voi edes nukkua

Ollaan me vähän ehditty harrastaakin. Lokakuun alussa Ansa kävi juoksemassa vieheen perässä KSVKK:n kesäkauden päättäjäisissä, eli siis kerhon epävirallisissa maastojuoksukisoissa. Pisteitä tuli 244,5 ja niillä irtosi 8. sija whippet-sarjassa. Syksyn ajan treenasimme agilityä mölli-ryhmässä ja siellä tulikin todella monta onnistumisen hetkeä. Ansa liisi ja kiisi ratoja upeasti ja innokkaasti ja teimme läpimurtoja mm. keppien kanssa. Marraskuun lopussa jäimme joulutauolle ja odottamaan uuden agility-hallin valmistumista, joka nouseekin ihan tuohon meidän naapuriin, alle kilometrin päähän. Toivottavasti pääsemmekin sinne helmikuun alussa harjoittelemaan ja olen tällä kertaa hakenut kisailevien ryhmään. Haavena kun olisi korkata se kisaura jo ensi vuonna...

Lenkkeilyä ja syyskuulumisia

2010-09-25T22:17:00.009+03:00

Blogin päivittäminen (niin kuin moni muukin asia) on jäänyt vallan välistä syyskiireiden alettua, eikä sitä kameraakaan tule järin usein ulkoilutettua. Lenkkeilyä on kuitenkin ohjelmaan kuulunut runsaasti. On haahuiltu pitkin metsiä sieniä etsimässä harvase ilta ja viikoittain Ansa on pääsyt tapaamaan myös rakkaita ystäviään leikkitreffien merkeissä. Hiljan ja Hymyn kanssa on tavatttu lukemattomia kertoja tämän vuoden aikana ja Ansa todella viihtyy näiden tyttöjen seurassa. Pari viikkoa takaperin myös Hiljan poika ja Hymyn veli Vode oli mukana hiekkakuopalla, eli koossa oli kunnon lehmäjengi!

* * * * *

Ja yhtenä iltana Ansa-täti pääsi juoksemaan sukulaistensa Sofin ja Aavan, sekä porukkaa ahkerasti kirittäneen Lilah-galgon kanssa auringon kultaamalla pellolla!

Viime viikonlopun vietimme Tampereen seudulla agiliitäen whippet-seurassa. Aktiiviset whippet-harrastajat olivat nimittäin järjestäneet whippeteille agilityn koulutusviikonlopun, johon kuului yhteensä 4 tuntia treenejä hienossa agi-hallissa Lempäälässä. Viikonloppu oli todella hauska ja antoisa kokemus, oli mahtava nähdä radalla niin monta whippetiä ja kuulla ihmisten ongelmista ja kokemuksista! Saimme hyviä vinkkejä jatkoa varten niin muilta treenaajilta kuin viikonlopun kouluttajilta. Nyt täytyy vaan yrittää siirtää nämä neuvot siihen omaan harjoitteluun. Kuvia Ansasta agiliitämässä löytyy täältä - klik. Hienot kuvat on ottanut Noora Suurnäkki.

Meidän syysillat ja viikonloput kuluvatkin seuraavan kuukauden ajan tiiviisti remonttipuuhissa, sillä löysimme vihdoin ja viimein uuden kodin! Ansalla on edessään toipilasaika, sillä olen varannut Ansalle ajan sterilointiin reilun viikon päähän. Leikkauksen jälkeen onkin edessä muutaman viikon sairasloma, jolloin jätämme vapaana riekkumiset sekä agitreenit välistä.

Ansan upea syyspanta

Sawo Show 7.8.

2010-08-13T21:08:00.004+03:00

Käväisimme viime lauantaina reissulla helteisessä Kuopiossa ja visiitin syy oli kesän viimeinen näyttelykäynti. Whippetit arvosteli portugalilainen Manuel Loureiro Borges. Ansa sai erin mukavan arvostelun kera:

Nice head & expression. Good neck & topline. Good front. Ribcage could be more well developed. Enough bone. Nice moves.

Näyttelyn jälkeen kävimme katsastamassa maisemia Puijolla, jossa Ansa sai kiihkeitä italialaisia ihailijoita! Kaksijalkaisia sellaisia. Savusumuinen maisema tornista näytti tältä (klikkaa kuva suuremmaksi):

Kuvat: J.S.

Kisa-debytointeja

2010-07-20T22:56:00.010+03:00

Otimme osaa Jatin järjestämiin agilityn möllikisoihin 29.6. Olemme viime jaksolla treenanneet mölli-tasoisessa ryhmässä vaihtelevalla menestyksellä. Välillä on Ansan vire ollut katossa, välillä jossain ihan muualla. Luulen kuitenkin taas oppineeni jotain uutta Ansan "virittämisestä" agility-taajuudelle, sillä saimme kesäkuun lopulla muutaman tosi onnistuneen treenin kun ymmärsin pitää lämmittelylenkin ja motivointileikit sopivan pituisina. Nyt olemmekin treenitauolla, sillä agikentän laitaan aletaan pikkuhiljaa rakentaa treenihallia, eikä siellä silloin voida järjestää koulutusta normaalisti. Onneksi olen kuitenkin saanut haalittua pari treenikertaa heinäkuulle toiselta kentältä ja toivottavasti niitä löytyisi myös elokuulle.

Kontaktit hoidettiin hienosti!
Kuva: Susanna Sistonen

Kuva: Susanna Sistonen

Mutta ne kisat! Teimme saman helpon radan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla homma sujui hyvin puoleen väliin saakka kunnes tuli kielto aidalla. Kun siitä etenimme, onnistuin minä juoksemaan Ansan eteen kun se tuli putkesta, jolloin meidän pasmat menivät vähän sekaisin. Siitä selvittyämme Ansa karkasi toisen putken jälkeen A:lle, joka on sen lempieste. Noh, selvisimme kuitenkin loppuun saakka, eikä näissä kisoissa jaettu hylsyjä, joten saimme vain rutkasti virhepisteitä.

Kääntyminen A:n harjalla, tuomari viittilöi hylsyä
Kuva: Susanna Sistonen

Teimme tosiaan saman radan vielä uudelleen, mutta se menikin petraamisen sijasta ihan plörinäksi. Minä tein saman virheen kuin aiemminkin, eli juoksin Ansan linjalle. Ansaa ei enää sen jälkeen yhteistyö oikein kiinnostanut, vaan se lähti säntäilemään pitkin kenttää ja karkasi radan ulkopuolellekin. Melkoista sähläystä siis, mutta hauskaa silti (lukuunottamatta sitä karkailua...)!

Tässä sitä lahjakasta sähläystä...

Toinen Ansan kisadebyytti tapahtui 10.7. Ylistaron maastojuoksukisoissa. Olen yrittänyt treenata Ansaa kuntoon kevään ja alkukesän ajan ja uskaltauduin ilmoittamaan sen kisoihin kun juoksujen päättymisestä oli kulunut kolmisen kuukautta, ettei ainakaan valeraskaus enää häiritse menoa. Ansa on juossut tassuvieheen perässä pitkin kevättä ja kesäkuun alussa kävimme myös maastojuoksutreeneissä, jossa Ansa kiljui vieheelle ja juoksi radan hienosti.

Ylistarossa oli varsin kesäinen ilma kun aurinko paahtoi hiekkamonttuun. Hyvin saimme kuitenkin pidettyä Ansan varjossa ja viileänä, se ei näyttänyt kärsivän helteestä. Ennemminkin se näytti kärsivän siitä että joutui katselemaan ohitse käveleviä koirakavereita oman häkkinsä suojista. Jännitys oli kova kun Ansa oli lähtövuorossa ja hyvin tasaväkisesti juoksu näyttikin sujuvan. Pääosan matkasta Ansa ja parinsa juoksivat ripirinnan, muutamassa kohdassa jompi kumpi johti vähän matkaa. Juoksu näytti muutenkin omaan kokemattomaan silmääni hyvältä.

Juoksun jälkeen selvisivät tulokset: pari sai pisteet päivän parhaimmasta päästä, mutta Ansan juoksu hylättiin. Ansa oli yhdessä kohtaa ilmeisesti töninyt kaveria, yrittänyt saada sitä leikkimään ja estänyt paria näin seuraamasta viehettä. Tuomarin sanoin tilanteessa ei ollut missään nimessä mitään aggressiivista vaan kyseessä oli "ystävällismielinen diski". Nämä terveiset kuulin vielä toistamiseen toimiston naisilta kilpailukirjoja hakiessani.

Harmittava juttu. Tässä olen yrittänyt tuumailla mitä seuraavaksi keksitään. Vieheen kanssa treenaamista toki jatketaan ja toivotaan että Ansa pikkuhiljaa aikuistuu. Onhan se vielä nuori ja niin yltiösosiaalinen luonteeltaan. Oonan kuoleman jälkeen tämä piirre on korostunut erityisesti. Kun kotona ei ole enää koirakaveria, sekoaa Ansa täydellisesti kaverikoirista ja välistä ihan vaan ventovieraista (ja rähjäävistäkin) vastaantulijoista. Kaikki koirat ovat Ansan mielestä niiiiin iiihaaania ja niiden kanssa pitäisi päästä leikkimään.

Kuvia ei valitettavasti Ylistarosta ole pahemmin näkynyt, paitsi täältä löytyy muutama kuva Ansan lähdöstä. Niin joo, se pitää vielä mainita, että tuon kuntopuolen olin vissiin onnistunut saamaan ihan hyvin kohdalleen. Suorituksen aikana Ansan jalka nousi mukavasti pehmeässä hiekassakin, Ansa palautui nopeasti eikä kisapäivän iltana taikka seuraavina päivinä ollut yhtään jäykässä kunnossa. Se oli varsin mukava juttu se!

Pönttis mökkeilee

2010-06-24T21:04:00.004+03:00

"Moi! Mä oon juossut pupuvieheen perässä ja piippalelun kanssa ja pallo suussa ja käyny vähän metsässä jahtaamassa myyriä ja mamman kanssa nuuskimassa hirvien ja karhujen ja oikeiden pupujen jälkiä. Ja mulla on pikkusen KUUMA!"

Me oltiin viime viikonloppu mökillä ja voi kun olikin mukavaa! Ansa hilpatti kaksi päivää pitkin pihaa ja metsää (ja kasvimaata...) lelujensa kanssa ja välillä kahlasi järvessä. Sunnuntaina meillä olikin kovasti väsynyt takapenkkiläinen kotimatkalla. Eikä törmätty karhuihin, vaikka kovasti mukamas minä niiden rapinaa metsästä välistä kuulinkin. Näissä mökkimaastoissa kun on silloin tällöin tehty karhuhavaintoja, jopa lähimökin pihassa on karhu nukkunut yötään puuliiterissä... Vähän jänskättää lähteä lenkille itsekseen metsäteille!

Nämä pallottelukuvat on puolestaan toiselta mökiltä, jossa on käyty vähän väliä ja jonne suunnataan myös Juhannuksen viettoon.

Unikeko.

Näyttely-kuulumiset

2010-06-24T19:45:00.009+03:00

Kangasniemellä 13.5.

Enpä ole tämän vuoden näyttelyvisiiteistä kirjoittanut tänne vielä mitään, vaikka niitäkin on muutama ollut. Lisätäänpä nyt arvostelut ja muutama kuva, eli edetään uusimmasta vanhimpaan.

13.6. kävimme Oriveden kaikkien rotujen näyttelyssä. Siellä tuomarina oli romanialainen Calin Simu. Tässä arvostelu:

Very good in type. Lovely head. Beautiful topline. Very good movement.

Lyhyestä virsi kaunis. Eri tuli, kuten kaikille muillekin osallistujille ja vaaleanpunainen ruusuke. Avoimessa luokassa Ansa sijoittui neljänneksi viiden nartun joukosta. Liikkuminen oli jälleen meidän heikko puoli. Jotain tarttis tehdä sille kun vaan keksisi mitä (ja jaksaisi harjoitella)..! Ansa jotenkin laiskistuu näyttelyissä, Orivedelläkin se oli ihan lahna ja istuskelikin joko "isin" sylissä kehän laidalla tai olisi vääntänyt muiden himpettien luo seurustelemaan. Tässä pari herkkää isä-lapsi-kuvaa!

Ja jonkun piti päästä väkisin tuoliin, sillonkin kun sitä ei suostuttu ottamaan syliin. Ehkäpä ensi kerralla otamme suosiolla mukaan häkin, jossa Ansa saa makoilla rauhassa, josko se sitten olisi vähän pirteämpi kehässä.

Niin ja tässä vielä todistusaineistoa siitä, että kyllä se Ansaliinos hienosti osasi pönöttää!

30.5. järjestettiin Keski-Suomen Vinttikoirakerhon kesäkauden avajaiset ja epävirallinen Vuoden Voittaja-näyttely. Päivä oli kiva, mutta harmillisesti whippet-narttujen kehän aikana alkoi sadella. Ansa olikin varsin innoissaan kun kehään mennessä sadetakki piti ottaa pois ja altistua elementeille! Kaikesta huolimatta Ansa sijoittui 12 whippet-nartun joukosta neljänneksi. Tuomarina oli Sirkka Salonen ja arvostelu seuraavanlainen:

Erittäin hyvä kokonaisuus. Hyvä pigmentti. Hyvät S-kurvit. Hyvät liikkeet.

Kuva: Marko Heinonen

13.5. olimme näyttelemässä Kangasniemellä ja tuomarina siellä oli Saija Juutilainen. Tämä olikin Ansan ensimmäinen esiintyminen avoimessa luokassa. Ansa oli Saijan mielestä erittäin hyvä ja arvostelu kuuluu näin:

2v. Tyylikäs nuori narttu. Hyvin kaunis pää ja ilme, joskin vaaleat vilkkuluomet häiritsevät. Hieman kevyet korvat. Hyvä purenta. Kaula voisi kiinnittyä sulavammin ja etuosa kulmautua paremmin. Hyvä lanneosa. Tiiviit käpälät. Hyvä häntä. Kevyt liike, mutta ulottuvuutta ja voimaa tulisi olla enemmän.

Yllä olevat kuvat: Emmi Seppälä

Toukokuussa kävimme myös tuossa lähikentällä järjestetyssä mätsärissä. Siellä tuulessa värisevät whippetit heitettiin ensimmäisenä pois kehästä ja voittajiksi selvityivät vähän erilaiset koirat, laumanvartijat ja pystykorvat..!

Ja vuoden ensimmäinen kehäkäynti oli Tampereen KV:ssä 21.3. Siellä tuomaroi ruotsalainen Ray Lindholm ja hän antoi Ansalle myöskin EH:n. Arvostelu on ruotsiksi ja koska ruotsin taitoni ovat vuosi vuodelta ruostuneet niin en lähde edes yrittämään sen kääntämistä. Joten pyydän anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä (syytän niistä kehäsihteerin epäselvää käsialaa...) ja kopion arvostelun suoraan paperista tähän:

Välskuret huvud. Bra uttryck. Bra hals, kunde ha lite längre linjer. Lite kort överarm. Annars bra vinklas. Bra benstomne. Lit bred i fronta. Rör sig annars OK.

Seuraavaksi suuntaamme kehään näillä näkymin vasta elokuussa. Sitä odotamme jälleen mielenkiinnolla!

Petoja olohuoneessa

2010-06-24T19:34:00.003+03:00

Eräänä lauantaina Pönttis majoittui sohvalle katsomaan televisiota. Silmä kovana tiirasi ruutua. Mitä siellä oikein näkyi?

No tällaisia hurjia otuksia. Kehtasivat ärjyäkin siellä, Ansan omassa telkkarissa.

Oonaa muistellen

2010-05-16T20:31:00.006+03:00

Voi Oona Oona kuinka kaipaamme sua... Monet itkut on tullut tämän kuukauden aikana itkettyä ja taas tätä kirjoittaessa on iso pala kurkussa ja kyyneleet poskilla. Oona jätti jälkeensä valtavan aukon. Meillä oli monta mahtavaa vuotta yhdessä, Oona oli reipas ja uskollinen ystävä niin kotisohvalla, lenkkipoluilla kuin harrastuksissakin. Muistoja tulvii mieleen jatkuvasti. Meidän lenkkimetsistäkin on löytynyt merkkejä Oonasta, pieniä keltaisia frisbeen-paloja polulta. Frisbeen, joka ostettiin vain viikkoa ennen Oonan kuolemaa Ansan synttärilahjaksi ja jonka Oona ja Ansa yhdessä tuumin hajoittivat heti ensimmäisellä käyttökerralla..! Ja toisesta metsästä Ansa löysi syksyllä ennen lumien tuloa hävinneen kumilelun, joka suussaan Oona kipitti monta iloista retkeä rakkaissa lenkkimaastoissa. Voi miten hihkuin huomatessani mitä Ansalla oli suussaan, pieni muisto niistä ihanista lenkeistä mitä yhdessä teimme.

Oona oli tärkeä paitsi meille, niin myös monelle muulle läheisellemme. Tukea ja myötätuntoa on tullut niin monesta suunnasta, perheenjäseniltä, ystäviltä, koiratutuilta, staffi-ihmisiltä. Useampi ystävä on kertonut ihania muistojaan Oonasta, siitä miten erityinen pikku-koira se oli. Kiitos kaikille teille.

Nämä kuvat ovat kaikki viime kesältä ja ovat Oonan isännän ottamia. Moni niistä on otettu mökillä, joka oli Oonan lempipaikkoja. Kotona Oonalle kerrottiin että ollaan lähdössä "MÖKILLE!" mikä sai Oonan pystyyn sikeämmästäkin unesta. Mökillä Oona tuhosi tennispalloja ja metsästi käpyjä puolukanvarpujen seasta. Kahlaili järvessä sorsien kanssa ja kaivoi hurjana kuoppia rantahietikkoon. Nökötti ruoka-aikaan pöydän vieressä odottaen herkkupaloja ja käpertyi päiväunille sängylle ihmisten kainaloon. Odotamme kotiin Oonan tuhkia, jotka haudataan Oonalle tärkeisiin mökkimaastoihin. Siellä Oona saa levätä rauhassa leppeän tuulen heilutellessa männynoksia ja auringon paistaessa Oonan ylle aina ja ikuisesti.

Ansa Ainokainen

2010-05-16T20:01:00.005+03:00

Ansa on nyt totutellut ainoan koiran elämään kuukauden ajan. Kova muutos on Oonan lähtö ollut Ansankin elämässä. Tytöt olivat niin läheisiä, parhaita kavereita kahden vuoden ajan. Ne nukkuivat vierekkäin, painivat ja leikkivät päivittäin ja hoitivat toisiaan ahkerasti. Ansaa ei ole tullut aikeista huolimatta koskaan totutettua pitkiin yksinoloihin. Tähän mennessä Ansa oli ollut pisimmillään yksin muutaman tunnin ajan ja nekin kerrat olivat hyvin satunnaisia.

Onneksi me ihmiset olemme saaneet järjesteltyä aikataulujamme, niin että Ansalla on ollut pehmeä lasku uuteen tilanteeseen. Korvaamaton apu on ollut siskoni Nessi-koira, joka on ollut täällä meillä Ansan seuraneitinä muutamia päiviä. Kiitos vaan siskolle hurjasti! Keväiset kelit ovat kutsuneet lenkkeilemään pitkiä reissuja harvase ilta ja myös agility-treenit alkoivat taas parin kuukauden tauon jälkeen, joten Ansalle on löytynyt runsaasti kivaa ja väsyttävää puuhaa. Ystävä lainasi meille myös Dap-haihduttimen, joka osaltaan auttaa Ansaa rauhoittumaan kotona yksinollessa. Emme ole onneksi saaneet palautetta naapureilta huutavasta koirasta ja monesti kotiin tullessa Ansa kipittää sohvalta eteiseen, joten luulenpa että se on melko rauhallisesti täällä itsekseenkin.

Nessi ja Ansa eivät koskaan ole olleet kauhean läheisiä, vaan Nessi on mieluummin pitänyt välimatkaa Ansaan. Ansa kun on sen mielestä vähän liian innokas ja päällekäyvä. Nyt nämäkin serkukset ovat lähentyneet toisiaan ja ovat jopa nukkuneet Ansan aloitteesta vieri vieressä. Lenkeilläkin Nessi on ihan eri tavalla seuraillut Ansaa ja juossut villinä Ansan perässä. Aiemmin Nessi oli ennemminkin Oonan kaveri.

Nessin lisäksi meillä on ollut myös whippet-hoitolaisia parina viikonloppuna. Ensin Ansan siskopuoli Sofi ja Sofin tytär Aava vierailivat meillä omistajiensa reissun ajan. Ja vapun aikaan whippet-rouva Vimma vietti meillä päivän. Ansa on hakeutunut myös näiden kaverien läheisyyteen nukkumaan. Selvästi se kaipaa ystäväänsä...

Sofi ja Ansa

Olemme käyneet myös lenkkeilemässä koirakavereiden kanssa, jottei Ansan elämä olisi niin yksinäistä. Nämä kuvat ovat hiekkakuoppareissulta Hiljan, Vimman, Hymyn ja Sofin kanssa ja hienot kuvat on ottanut Tanja Koskela!

Koko kööri

Hymy on ihan paras leikkikaveri!

Rakkaamme Oona 30.6.2002-16.4.2010

2010-04-17T19:16:00.009+03:00

Meillä on suuri suru ja ikävä. Meillä ei ole enää omaa Omppu Pomppua...

Kaikki tapahtui niin yhtäkkiä, arvaamattomasti, nopeasti. Viime viikkojen aikana Oona heräsi kevääseen pitkän ja kylmän talven jälkeen. Nivelrikkoiset jalat jaksoivat viedä Oonaa aina vaan pidemmille lenkeille aurinkoisiin metsämaisemiin. Siellä Oona kipitti omaa tahtiaan, nuuskutti maan tuoksuja. Teki keppihommia, löysi lumen alta paljastuneen tennispallon ja kantoi sitä suussaan koko matkan kotiin saakka, häntä heiluen. Koko koira huokui iloa ja onnea talvilevon jäljiltä. Nauroin ja hihkuin Oonaa seuratessani ääneen, se näytti niin tyytyväiseltä eloonsa.

Torstaina Oona rupesi juomaan paljon vettä, oli alvariinsa vesikupilla. Normaalisti Oona joi vain touhuttuaan itsensä läkähdyksiin ja kuumina kesäpäivinä, muuten kostea ruoka hoiti janon. Oonan juoksuaika päättyi pari viikkoa sitten. Ihmettelimme juomista, mieleeni hiipi ajatus, että eihän tämä vaan voisi olla merkki kohtutulehduksesta. Mitään muita oireita ei kuitenkaan näkynyt, pientä turvotusta ehkä, ei mitään sen kummempaa. Oona oli oma pirteä itsensä. Kävimme eilen aamulla tunnin lenkin, jossa ainoastaan jyrkät mäet hidastivat Oonan tahtia. Jalka nousi ja häntä heilui. Eilen illalla Oona vielä riehui pallon kanssa kotona ja odotti innokkaana iltaruokaa keittiössä. Ruokaa se ei kuitenkaan koskaan saanut. Huomasimme että Oonalta tulee veristä vuotoa. Reilun puolen tunnin kuluttua olimme jo eläinlääkärin vastaanotolla.

Oonan kohtu ultrattiin ja todettiin että se on jo kovasti laajentunut ja siellä oli runsaasti nestettä. Lääkäri suositteli leikkaamista heti, mutta antoi meidän tehdä ratkaisumme siitä odotammeko vielä aamuun. Päätimme että Oona oli parempi leikata heti, kun sen yleiskunto oli hyvä. Aamulla tilanne saattaisi olla vallan eri. Oona nukutettiin. Se kävi rauhassa makaamaan lääkärin odotushuoneen matolle meidän silittäessä sitä ja jutellessa Oonalle mukavia.

Ajelimme kotiin ja odotimme sovittua aikaa, jolloin meidän piti mennä hakemaan Oona lääkäristä. Suunnitelmat olivat valmiina. Oonan isäntä tekisi seuraavan viikon töitä kotoa käsin, jotta voisi valvoa samalla toipilaan touhuja. Lääkäri kertoi paranemisen tapahtuvan melko nopeasti. Pian pääsisimme taas jatkamaan kevään kuntokuuria, lenkkeilemään ahkerasti. Kesken odotuksen tuli se pelätty puhelu. Kaikki ei mennytkään niinkuin oli suunniteltu. Oonan sydän ei kestänyt leikkauksen rasituksia... Se pysähtyi eikä enää reagoinut elvytysyrityksiin.

Oona nautiskeli maanantaina auringosta kotiterassilla

Kävimme sanomassa hyvästi rakkaimmalle Oonalle. Oona lepäsi lääkärin pöydällä niin hiljaa ja paikoillaan. Se ei ollut enää se hyörivä ja pyörivä touhupakkaus, joka pari tuntia aiemmin oli rynnännyt minua vastaan häntä heiluen ja pusuja jakaen kun tulin kotiin iltavuorosta. Kaikki tapahtui niin nopeasti. On vaikea uskoa että Oona ei ole enää täällä. Sen ymmärtämisessä menee varmasti pitkään.

Viime kesänä mökkilaiturilla

Oona - olit meille niin tärkeä ja rakas. Sinulla oli onnellinen elämä. Rakastit meitä ja näytit sen, joka päivä. Olit maailman lempein, kiltein ja suloisin koira. Tulemme aina kaipaamaan sinua.

Kevätjuoksut

2010-04-12T20:10:00.019+03:00

Viime viikolla aurinko lämmitti jo ihanasti ja Ansa pääsi rallaamaan Sofin, Lilahin ja Aavan kanssa. Näillä keleillä tarkenee ottaa jo kamerankin mukaan lenkille, joten tässä kuvasatoa!

Kenen nenässä on kakkaa..?

Aavan ja Ansan törmäys

Ansa kuiskuttelee Sofin korvaan

Evästauko

Kaunis Lilah

Sofi keskittyy nuuskutteluun ja antaa lasten juosta

Lopulta koirat päättivät aloittaa spurttailun rantarisukossa, vieressä oleva pelto oli ilmeisesti niin ällöttävän luminen ja rapainen ettei siellä voinut juosta.

* * * * * *

Syntymäpäivänään Ansa pääsi hiekkakuopalle 5 whippetin seurueessa ja mukavaa oli!

Ansa ja Hymy

Vimman muikistelu

Hilja tarkkailee

Tälläkin retkellä nautittin välillä evästä, apajilla Voitto, Hilja ja Hymy

Pönttis pönöttää

Ansa on 2 vuotta!

2010-04-08T19:58:00.002+03:00

Perheemme kuopus täyttää huomenna 9.4. jo kokonaiset 2 vuotta! Pitkän matkaa ollaan yhdessä tultu pentuajoista aikuisuuteen, tämä aika on mennyt yhdessä hujauksessa. Ansa on maailman mainioin seuralainen, uskollinen lenkkikaveri ja innokas touhuaja. Ansa on viime viikot potenut toista juoksuaikaansa, saa nähdä miten se neidin luonteeseen vaikuttaa. Naapuritalon nainen, koiranomistaja hänkin, kommentoi vasta että hänen silmäänsä Ansa tuntuu rauhoittuneen kovasti. Se ei kuulema pompi ja kohella aivan samalla tavalla edes takaisin kuin ennen. Tiedä häntä, hihnan päässä roikkuessa sitä puuhakkuutta ja intoa tuntuu edelleen olevan yhtä paljon kuin ennenkin ja hyvä niin!

Nessi-serkku

2010-03-27T12:26:00.006+02:00

Siskoni Nessi-cavalier oli meillä kyläilemässä eräänä sunnuntai-iltana. Ansa on aina kovin innoissaan Nessistä, haluaisi leikkiä ja läheisyyttä. Nessiltä ei kuitenkaan irtoa pahemmin vastakaikua Ansan yrityksille. Sisätiloissa Nessi haluaisi pysytellä omissa oloissaan, ulkona se välillä tempautuu juoksemaan korvat hulmuten Ansan perässä, mutta on hätää kärsimässä jos Ansa alkaakin jahtaamaan sitä. Molemmat pyrkivät kuitenkin viestimään toiselle omaa vaarattomuuttaan ja ystävällisiä aikeita ja sitä onkin hauska seurata.

Oona otti päiväunensa nojatuolissa, pienelle kerälle kääriytyneenä.

Meidän molemmat tytöt on varsin taitavia puhumaan koiraa, osaavat rauhoittaa kireitäkin tilanteita elekielellään. Oona yleensä pitäytyy syrjemmällä eikä ole edes kiinnostunut lähestymään varautuneita, aggressiivisen oloisia tai liian innokkaita kavereita. Ansa puolestaan on valtavan kiinnostunut muista koirista, mutta osaa tarpeen tulleen hillitä intoaan ja lähestyä varuillaan olevaa kaveria vaivihkaa ja varovasti, niin ettei rähinöitä pääse syntymään. Ja toisaalta sitten Ansa osaa tarpeen tullen näyttää innokkuutensa hyvin selkeästi, mouruten kavereille jo kadun toiselta puolelta..!

Kauhukaksikko

2010-03-27T11:40:00.004+02:00

Tuska-corgi kävi meillä leikkimässä Ansan kanssa jo joskus talvella, vihdoin ja viimein kuvat visiitistä on purettu koneelle. Tosin hämärästä talvipäivästä johtuen, onnistuneita kuvia oli vain muutama. Leikkipäiväksi valikoitui vähän lauhempi pakkaspäivä (olisiko asteita ollut -12..?) joten tytöt pääsivät ensin rallattamaan reilun tunnin lenkin pellolla. Virtaa riitti kuitenkin sisällä riehumiseenkin, etenkin Tuskalla..! Ansa väsähti jo jossain vaiheessa ja kävi nukkumaan, Tuskan ei tarvinnut tällä kerralla ottaa nokosia lainkaan. Tuska ei ole mikään pikkupentu enää vaan touhukas nuori neiti. Tämän kaksikon energisyys on Oonan mielestä sen verran rasittavaa, että Oona pysytteli leikkien ajan omassa rauhassaan makuuhuoneen puolella ja tuli seurustelemaan vasta sitten kun suurin leikki-into oli laantunut.

Välillä harjoiteltiin paikalla rauhassa istumistakin.

Huomio. Olemme nälkäisiä.

2010-03-27T11:01:00.003+02:00

Tällaista porukkaa päivystää keittiössä kun mami valmistaa maksanameja koulutustuokioita varten. Ettei vaan jäisi huomaamatta kaksi nälkäistä suuta.

Terveystuloksia

2010-02-15T18:24:00.005+02:00

Syksyn ja talven aikana olemme käyneet koirien kanssa myös terveystarkastuksissa. Marraskuussa Ansan silmät ja polvet tutkittiin terveiksi kun saimme sopivasti paikan joukkotarkastuksesta. Tammikuun lopussa Oonan ja Ansan sydämet kuunneltiin virallisesti ja molemmat todettiin terveiksi! Oonasta tuli näin ollen (ainakin Koiranetin tilastojen mukaan) ensimmäinen suomalainen staffi, jolle on tehty virallinen sydänkuuntelu.

Nyt tulokset ovat kirjautuneet myös jalostustietojärjestelmään, joten tässä linkit:

Oona ja Ansa

Pakkasilla

2010-01-24T20:45:00.005+02:00

Kylmillä ilmoilla meillä on vietetty kotielämää. Aluksi kotona laiskottelu otti koville, Ansalle. Syksyn tullen vapaana juoksemaan ei päässytkään ihan joka ilta kun pimeys tuli niin aikaisin. Juuri kun lumen tulon jälkeen pimeässä metsässäkin näki taas lenkkeillä, iskivät pakkaset. Energiaa riitti. Onneksi välissä on ollut vähän lauhempiakin päiviä ja jaksoja, jolloin on pääsy rallaamaan metsässä ja pellolla. Ansa on kyllä ollut myös innokas remmilenkkeilijä kovemmillakin pakkasilla, fleece-haalari ja takki yhdistelmällä on voitu käväistä puolen tunnin kävelyllä vielä lähes -20 asteessa.

Oonan liikkuminen kylmillä ilmoilla on ollut varsin surkeaa. Pakkanen iskee kipeisiin niveliin ja tassut eivät kestä kylmää ollenkaan. Lenkkeily on jäänyt hyvin vähäiseksi. Syksyllä Oona pääsi jopa puolentoista tunnin metsälenkeille mukaan ja rankempien lenkkien myötä myös jäsenet tuntuivat lämpenevän erilailla ja Oona ravasi puhtaasti pidempiä pätkiä. Nyt tämän pitkän pakkastauon jälkeen lenkkeily täytyy taas aloittaa varovasti alusta, pikkuhiljaa kasvattaa lenkkkien pituutta ja rasituksen määrää.

Eilen meillä kävi hieroja, joka hieroi molemmat koirat. Ansalle hieronta oli ensimmäinen, toki itse olen sen jäseniä jonkin verran venytellyt ja vähän yrittänyt joskus hieroakin. Halusin hierojan katsovan Ansan läpi mahdollisten jumitusten ja ongelmien varalta, jotta voimme kevään myötä lähteä turvallisin mielin kasvattamaan Ansan kuntoa. Kesäkaudella kun olisi haaveissa osallistua maastojuoksukisoihin, jos se kunto saadaan kohdilleen. Ansa on myös pari kertaa tehnyt pellolla kuperkeikkoja kavereiden kanssa juostessa ja ennen joulua juoksi metsässä täysiä päin minua jolloin kaaduin osittain Ansan päälle. Mitään aristelua ei näiden tapausten jälkeen ole Ansassa tuntunut tai näkynyt, mutta halusin varmistaa ettei niistä ole aiheutunut pahempia ongelmia.

Aluksi Ansa oli vähän hämmentynyt hieronnasta, mutta rauhoittui sitten paikalleen ja nautti käsittelystä silmät kiinni. Ansa olikin varsin hyvässä kunnossa, eli mitään suurempia jumeja tai edes kuona-aine kertymiä ei Ansasta löytynyt. Takareisien syvissä lihaksissa tuntui pientä jumitusta, eikä Ansa antanut tehdä kovin syviä venytyksiä takareisille. Niitä täytyykin jatkossa venytellä ahkerasti. Ja niskan hieromista saimme myös kotiläksyksi.

Oona oli hierojan mielestä nyt paljon paremmassa kunnossa kuin kesällä. Selkä oli kesällä todella kova, nyt paljon parempi. Varmasti agilityn lopettaminen on vaikuttanut paljon Oonan kroppaan. Toki Oonan lihasmassa on vähentynyt liikkunnan vähentyessä myöskin, mutta oli mukavaa tietää että tilanne on parempi. Oonan kulkeminen kun on mennyt huonompaan suuntaan kesästä, mutta voi olla että osaltaan siihen vaikuttavat myös kylmät ilmat. Nyt koirilla on muutaman päivän lepoaika menossa hieronnan jälkeen, sitten voimme hyvällä mielin jatkaa molempien kanssa kuntoiluprojekteja!

Pakkasilla kotona on siis lepäilty, mutta myös puuhattu etsimis-leikkejä ja temppuilua sekä leikitty yhdessä. Oonan kanssa ehdimme syksyllä käydä pari kertaa Training Tracksin tokon starttikurssilla, joten olemme yrittäneet harjoitella toko-liikkeitä (lähinnä seuraamista, stoppeja, istumista, maahanmenoa ja seisomista) kotona. Vähän vaan on tämän kouluttajan motivaatio hukassa, nyt keväällä pitäisi senkin suhteen piristyä. Oona on kyllä ihanan innokas ottamaan osaa kaikkiin mahdollisiin touhuihin ja tuolta kurssilta saimme tosi hyviä neuvoja ja vinkkejä!

Ansan agilityt jatkuivat joulutauon jälkeen ja meidän ryhmällä onkin ollut uusia innostavia kouluttajia. Viime viikonloppuna tutustuimme myös talven kunniaksi slalomin saloihin, tosin emme laskettelurinteessä vaan agilityhallissa. Otimme osaa agilityn slalom-tekniikoiden kurssille, jossa saimme treenattua lisää aiemmin harjoiteltuja ohjauskuvioita. Sunnuntaina teimmekin meidän tähän astisen agi-uran pisimmän radan, jolla oli 21 estettä. Hauskaa oli!

Esitelläänpä Ansan agility-takkikin tässä kun niin terhakka kuva sattuu Ansasta olemaan se päällään. Ompelin sen loppusyksystä. Se on kirkkaan pinkkiä fleeceä ja melko lämmin hallissa vuoroa odotellessa. Toki näillä kovilla pakkasilla Ansalla on päällään myös haalari, viime kerralla agissa sitä ei otettu pois edes radalle, kun hallissa oli lämpötila vahvasti pakkasen puolella. Mutta tästä takista piti vielä lisätä, että meinasi vähän nolottaa ekalla kerralla marssia agility-hallille pinkin leidini kanssa. Olen se hörhö joka pukee koira-parkansa fifiksi kun muut urheilijakoirat on puettu neutraalin värisiin sporttisiin ja teknisiin kamppeisiin... Noh, takki sai kyllä heti kehuja muutamalta treenaajalta, joten sen jälkeen olemme kulkeneet pää pystyssä harjoituksiin koko pinkissä komeudessamme! Tai siis ei minulla itselläni ole pinkkiä päällä vaan juurikin ne neutraalit värit ja kamppeet, Ansa saa hoitaa hienostelun meidän porukassa, onhan se muutenkin paljon nätimpi kuin minä.

Ansa pönttöilee

2010-01-24T20:36:00.004+02:00

***

Solmussa,
musta möntti Ansan alla on Oona

Vihdoinkin päivitystä

2010-01-24T20:20:00.003+02:00

Yritän nyt pitkästä aikaa saada blogiin jotain päivitystä. Ensimmäiseksi kuvia viime vuoden puolelta. Näissä Ansa on vähän väsynyt, eikä edes takapään liukuminen alas sohvalta tunnu haittaavan lepohetkeä.

Iloista ja rentouttavaa Joulua!

2009-12-22T23:42:00.004+02:00

Meidän lauma suuntaa pikkuhiljaa joulun viettoon. Vielä olisi yksi työpäivä meillä ihmisillä jäljellä ja yksi kotipäivä koirilla. Sitten nautitaan herkuista, seurasta ja vapaa-ajasta, sekä ehditään Ansan kanssa pitkille lenkeille lumiseen metsään. Pakkasetkin näyttävät ennusteiden mukaan pysyvän kohtuullisissa lukemissa. Oona viettää joulun levossa, sillä Pomppulaista vaivaa yskä. Onneksi se on jo paranemaan päin eikä tunnu pahemmin häiritsevän itse potilasta. Oona sanoo piut ja paut lääkärin määräämälle riehumiskiellolle ja haastaa Ansaa villeihin painiotteluihin!

Oikein mukavaa joulua kaikille teille jotka sattuvat blogia lukemaan, palataan asiaan taas ...ennemmin tai myöhemmin!

Parhaat kaverit

2009-11-28T21:19:00.005+02:00

Makeimmat unet nähdään kaverin kainalossa.

Tai samassa tuolissa vieretysten.

Jyväskylä KV 21.11.

2009-11-28T20:46:00.003+02:00

Viikko sitten vuorossa oli Ansan vuoden viimeinen näyttelyvierailu, eli Jyväskylän kansainvälinen koiranäyttely. Tuomarina oli espanjalainen afgaani-kasvattaja Philippe Gallardo. Tuomari ei tainnut olla kovin vakuuttunut suomalaisesta whippet-kannasta ja Ansa kuului niihin vähiten vakuuttaviin..! Kasvattaja-täti vei Ansaa kehässä tällä kertaa, oli mukava nähdä miten osaava handleri sai Ansan esiintymään. Katsomosta meno näyttikin niin nätiltä, Ansaa ei tainnut yhtään haitata että hihnan päässä ei ollut oma mamma, päinvastoin kun herkullisia namejakin sai napostella.

Tuomari oli kauhistellut Ansan valtavia silmiä ja mitannut Ansan 51cm korkeaksi. Lopulta hän vilautteli Ansalle sinistä nauhaa, eli H napsahti tällä kerralla ainoana narttuna..! Arvostelu kuuluu näin:

Correct proportion. Correct feminine head. Would like a little more underjaw and smaller eye. Correct neck. Would like better shoulder lay back. Correct chest & forechest. Good topline. Nice rear. Good condition. A little bit narrow going away & loose elbows. Needs more reach and drive.

Tämmöinen kokemus tällä kertaa, jännityksellä odotamme mitä seuraava tuomari tuumaa. Sitä seuraavaa näyttelykäyntiä saadaankin kyllä odotella nyt useampi kuukausi, eli Tampereen maaliskuiseen näyttelyyn saakka. Tosi mukava päivä meillä kyllä oli koirahulinassa ja Ansa oli aivan tohkeissaan kun pääsi taas näkemään niin monta rotutoveriaan. Oona muuten vietti tuon päivän nukkuen päikkäreitä "papan" kainalossa, eli kummallakin lapsella oli mieleistään ohjelmaa!

Lauantaina

2009-10-24T00:04:00.006+03:00

Pari viikkoa sitten meillä vietettiin lauantai-aamua rauhallisissa merkeissä. Koirat löhösivät vierekkäin nojatuolilla ja aurinko pilkisteli olohuoneeseemme. Oona yritti torkkua ja Ansa hoiti rakasta pässiään. Pässi-rukka on asunut meillä vuoden verran ja kokenut siinä ajassa täydellisen amputaation, voimakkaan kasvokirurgian sekä sen sarvet ovat löpsähtäneet melko roikkuviksi. Siksi se varmaan kaipaa Ansan mielestä erityisen paljon huolenpitoa.

Välillä toki Ansan on hoidettava myös Oonaa. Näitä korvanpuhdistusoperaatioita meillä harrastetaan usein ja se on tarkkaa työtä. Ansa nuolee Oonan korvista jokaisen nurkan huolellisesti ja hellästi. Oonalla on tähänkin puuhaan huomattavasti ronskimmat otteet, korvien nuoleminen tehdään niin kovalla voimalla ja tarmolla että Ansan pää heiluu puolelta toiselle ja yleensä Ansa sulkee toimituksen ajaksi myös silmänsä..! Oonalla oli muuten korvatulehdus muutama viikko takaperin, joten putsaus on ollut tarpeen.

Ansa 1,5 vuotta

2009-10-23T23:01:00.004+03:00

Niin se vaan meidän pikku-Ansakin on varttunut vallan isoksi. Pari viikkoa sitten tuli täyteen kokonaiset puolitoista vuotta. Ansan syksyyn on kuulunut rutkasti lenkkeilyä ja enenevissä määrin agiliitoa. Yksi näyttely-visiitti on luvassa marraskuun lopulla kun otamme osaa kotikylän kv-näyttelyyn. Juoksuharrastuksen jätimme tauolle syyskuun alussa. Olin ilmoittanut Ansan Kuopion Kalakukkomaastoihin, mutta lopulta peruutin ilmoittautumisen. Pääsimme nimittäin syyskuun alussa testaamaan ensimmäistä kertaa parin kanssa juoksemista maastossa. Kiiman jälkeen fyysinen ja henkinen kunto ei ilmeisesti ollut kohdillaan. Juoksu sujui loppusuoralle saakka ihan mallikkaasti, mutta sitten Ansa rähähti kaverille. Katsoin sitten paremmaksi jättää maastoilut tältä vuodelta siihen. Talven aikana kasvattelemme kuntoa ja ensi keväänä kokeillaan sitten maastoissa juoksemista uudelleen, toivottavasti paremmalla onnella. Ansan Ryppy-veli korkkasi jo maastokisat ja juoksi upeasti ylikorkeitten urosten kolmanneksi!

Agilityssä jatkoimme elokuun lopulla kuukauden mittaisen juoksutauon jälkeen. Siellä onkin edistytty kokoajan vaikeampiin ratoihin. Syyskuun alussa kävimme kokeilemassa treenaamista myös erilaisessa porukassa, eli olimme harjoituskoirakkona Jyväskylän Agility Teamin järjestämällä agilityn koulutusohjaaja-kurssilla. Se oli hyvä kokemus, paikka oli eri ja treenikaverit erit, mutta Ansa pysyi hyvin hanskassa, eikä lähtenyt häröilemään pitkin hallia. Ja muutenkin harjoitukset olivat erilaisia ja mukavia.

Toissa illan treeneissä sain taas nähdä ja tuntea kuinka innoissaan Ansa tästä lajista onkaan. Harjoiteltavana oli 7 esteen rata, joka koostui aidoista ja putkesta. Aitojen välissä piti meidän ohjaajien valssata ahkerasti ja se oli varsin haastavaa näin nopean koiran kanssa. Ansa kiisi esteiden yli ja ehti minun kompuroidessani tehdä pieniä ylimääräisiä kunniakierroksia radalla. Se jopa pyöri samalla tavalla ympyrää paikallaan edessäni kuin pyörii leikkien aikana toisten koirien edessä ollessaan erittäin tohkeissaan ja häntä heilui minkä ehti! Ihana Ansa, mainio harrastuskaveri!!

Jatkamme vielä jouluun saakka treenausta Taitavien Tassujen JatkoC-ryhmässä hyvän opettajan ohjissa. Lisäksi hain talvikaudelle Jatin treeneihin, joten marraskuun ajan keskiviikko-iltamme tulevat olemaan melkoisen kiireisiä. Jatin Jatko2-ryhmä osui nimittäin samalle illalle TT:n kurssin kanssa, välissä on puoli tuntia aikaa, jonka aikana autoilen sitten hallilta toiselle..! Saa nähdä miten Ansa jaksaa tiiviin treenaamisen, onneksi näitä tuplatreeni-iltoja ei ole kuin viisi kappaletta. Eli emmeköhän selviä kunnialla agility-putkestamme ja saamme kerättyä parhaat opit kummastakin ryhmästä. Ensi vuoden alusta lähtien jatkamme harjoittelua näillä näkymin sitten vain Jatin riveissä.

Staffi+whippet=stafpet, whipstaf..?

2009-10-22T10:11:00.011+03:00

Kuvalähde: www.dogpages.or.uk, Nimimerkki "Macon"

Kaikenlaisiin jänniin sivuihin sitä netissä törmää kun etsii tietoa ihan jostain muusta asiasta. Nimittäin löysin sattumalta netin ihmemaasta kuvia koirista, jotka ovat joko todistetusti tai omistajansa epäilee olevan staffi- ja whippet-vanhempiensa sekoituslapsia. Aika vekkulin näköisiä kavereita! Joistakin erottuu niin hyvin ne kaikista staffimaisimmat tai whippetmäisimmät ilmeet ja eleet. Kuvaa ja juttua näistä monirotuisista rescue-koirista löytyy siis täältä. Epäilemättä näitä kaiken sorttisia staffi-miksejä löytyy Brittein saarilta kovasti paljon, sillä staffi on siellä yksi suosituimpia koirarotuja ja samalla valitettavasti myös yleisimpiä rescue-rotuja. Olen muutaman kerran yrittänyt etsiä netistä muita tällaisia puhdasrotuista whippet-staffi-pareja kuin meillä, mutta sellaisia ei oikein ole vielä tullut vastaan.

Haukkiksessa

2009-09-26T22:17:00.009+03:00

Ansa pääsi tänään leikkimään whippet-neitien Nemin ja Sointun kanssa Haukanniemen pellolla. Sointu ja Ansa ovat serkuksia isiensä puolelta. Tytöt ovat kerran aiemmin juosseet yhdessä ja silloin nimenomaan JUOKSIVAT, tänään meno oli jostain syystä hyvin rauhallista. Ensin vähän kirmailtiin ja sitten vaan laidunnettiin vastapuidulla pellolla. No, ainakin koirista oli hiukan helpompi ottaa kuvia kun ne seisoivat paikallaan.

Nemi

Sointu

Ansa vaanii.

Tampereen ryhmänäyttely 20.9.

2009-09-22T22:41:00.004+03:00

Kävimme sunnuntaina näyttelyreissulla Tampereella, Kaupin vinttikoiraradalla. Kyseessä oli FCI-ryhmien 9 ja 10 näyttely, eli paikalla oli vinttikoirien lisäksi kääpiö- ja seurakoiria. Whippettien tuomarina oli ruotsalainen Annika Ulltveit-Moe. Ansa osallistui viimeistä kertaa juniori-luokkaan, sai punaisen nauhan eli oli Erittäin Hyvä ja arvostelu kuuluu näin:

Lite upp i strorlek. Bra uttryck. Lite lättä öron. Kunde haft en flottare hals o. en kraftigare halsansattning. Rak i fronten. Ngt. brant kors. Hittar ingen harmon mellan fram o. bak stog. För dagen lättkladd.

Noh, mitäpä siihen lisäämään, ei ollut meidän Ansaliini oikein tuomarin mieleen. Päivän paras anti oli Ansan sisarusten Rypyn, Kanelin ja Epelin tapaaminen! Oli hauska päästä vertailemaan sisaruksia keskenään, viimeksi on näin isolla porukalla nähty puoli vuotta sitten. Kovasti samaa näköä sisaruksissa oli, mutta myös eroja. Yhteiskuvia yritettiin ottaa, mutta se olikin vähän hankalampi juttu!

Kaneli, Epeli, Ansa ja Ryppy

Pellossa taas

2009-09-13T12:21:00.007+03:00

Pitkästä aikaa siskoskuvaa, eli Oona ja Ansa elokuussa -09

Kesäaikaan kierrettiin pellot kiltisti reunoilta vaikka kukijoita näkyi välillä ihan siellä keskelläkin menevän. Nyt on uskaltauduttu olemaan välillä pellossakin ja odotetaan innolla sitä päivää kun nämä meidän pellot puidaan. Tänä kesänä siellä on kasvanut rypsiä (vai rapsiako se on?) ja alusta onkin koirille mukavan pehmeä juosta, ilman piikikästä sänkeä. Ansa nauttii kun on iso laakea alue, jolla päästellä menemään ja on saanutkin pellolla hurjia juoksuhepuleita.

Räksy Räkyttäjä

Kavereiden kanssa

2009-09-13T11:42:00.003+03:00

Olemme viime viikkoina lenkkeilleet pariin otteeseen Sofin ja Lilahin kanssa, kun Sofi on palannut mamma-lomaltaan normaali lenkkeilyn pariin. Tytöillä onkin ollut oikein hauskaa yhdessä, jahdatessaan toisiaan ylös alas mäkiä ja metsässä sammal pöllyten.

Maalla - uimatouhut

2009-08-17T00:27:00.007+03:00

Oona on nyt sairaslomallaan harjoitellut uimamaisterin taitoja ahkerasti. Juossut ja kahlannut rantavedessä ja uinut pieniä matkoja pelastusliivit päällä. Ilman liivejä uiminen on vähän epävarmaa touhua. Uimaan Oona menee ainoastaan jonkun perässä, kepin tai lelun ja napatessaan sitä jotain vedestä koko koira tuppaa painumaan pinnan alle. Sitten sitä ollaan vähän ..hmm... kosteita.

Ansan mielestä koko tämä uimatouhu on vähintäänkin epäilyttävää.

Mutta voihan sitä vähän kokeilla.

Vesi on aika märkää.

Ja mitä tapahtuu kun Ansan yrittää saada uimaan vesilelun perässä? Ei näy järveä mailla halmeilla...

Maalla - Omppu

2009-08-17T00:05:00.005+03:00

Uinnin jälkeen.

Maalla - Ansa ja laituri

2009-08-16T23:56:00.005+03:00

Laiturin kivet ja kasvit tuottivat aluksi Ansalle päänvaivaa. Laiturilla ei voinutkaan juosta ja pomppia miten sattuu vaan se saattoi olla kiikkeräkin paikka. Kivillä ja laiturin reunoilla oli kuitenkin kaikenlaista mielenkiintoista, mitä oli pakko päästä tutkimaan.

Maalla

2009-08-16T23:28:00.007+03:00

Hölmö mamma on laittanut Oonan lelut liian korkealle...

Olimme pari viikkoa sitten mökkeilemässä viikonlopun ajan kun jotkut toopet olivat keksineet tulla ajamaan rallia meidän normaaleihin lenkkimaastoihin. Maalla olikin kovin rauhallista ja seesteistä. Ansa juoksi vapaana aikalailla koko reissun ajan, eikä edes yrittänyt karata naapuriin josta kuului koiran haukkua. Kävimme reippailla lenkeillä, löysimme hyvät mustikka-apajat ja näimme hirvien jälkiä metsäteillä. Koirat lotrasivat järvessä ja Ansa pääsi ensimmäistä kertaa myös soutuveneen kyytiin kalastusretkelle ja ihmettelemään kyytiin nostettuja muhkeita haukia. Oona jäi rannalle odottamaan sillä veneily ei oikein sovi Oonan hermoille. Yöt koirat nukkuivat tyytyväisinä kerrossängyssä. Ihan paras viikonloppu.

Timantteja

2009-07-30T23:18:00.005+03:00

Mamman murut ansaitsevat parasta ja parasta he ovat taasen saaneetkin, nimittäin uudet kesäiset Finngrey-timanttipannat jotka suorastaan hehkuvat auringossa. Oona poseerasi kameralle tänään, Ansa jo aiemmin.

Lisää Oonan muikistelua

Mikkeli KV 26.7.

2009-07-30T21:51:00.005+03:00

Viime sunnuntaina olimme Mikkelissä näyttelemässä. Oonakin pääsi kerrankin näyttelyreissulle mukaan ja sai ilokseen viettää osan ajasta yksiössä, eli kevythäkissä minun ja Ansan heiluessa kehässä ja koirien isännän näprätessä kameraa... Oonaa ei ole vielä totutettu häkissä oleiluun joten se ei ole hälle mikään nautinto, Ansalle totutteluksi riitti luun napostelu häkissä muutamana päivänä ennen kesäkuista Mustialan reissua ja nyt menee sinne ihan oma-aloitteisesti lepäilemään. Lisämielenkiintoa reissuun toivat Ansan ensimmäiset juoksut, jotka alkoivat viikkoa aiemmin. Muutama kiihkeä ihailija näyttelypaikalla olisikin mielellään tullut tutustumaan neitoihimme..!

Tuomarina whippeteillä oli Vija Klucniece Latviasta. Ansan kanssa juniori nartuissa oli vain yksi kilpasisko, Ansan serkku Jagodas-kennelistä. Hauskan näköinen parivaljakko olivat nämä serkukset, sillä kokoero oli melkoinen! Tuomari antoi seuraavanlaisen arvostelun Ansasta:

Big girl, but in the standard. Head with good proportions. Scissor bite. Excellent eyes & expression. Good neck & topline. En? (epäselvä sana) deep chest for age. Exc skin. Parallel front, good angulation behind. Exc temperament. Typical movement.

Ansa sai tuomarilta ERIn ja sijoittui luokassaan ensimmäiseksi. Paras narttu-kehässä meidät juniorit käteltiin kuitenkin ensimmäisenä ulos. Mukava oli tuomari ja meillä kiva reissu Mikkeliin!

Paras narttu-kehässä Ansa ja vähän pienemmät tytöt..!

Oona sairaseläkeläinen

2009-07-29T22:26:00.006+03:00

Oonan siivouspäivän ahdistus

- kaikki petipaikat pesussa tai ulkona tuulettumassa...

Kirjoittelin jo aiemmin Oonan ontumisesta ja hierojan käynneistä. Hieroja tuli käymään toisenkin kerran jolloin sai Oonan lihasjumeja selässä ja lavoissa avattua. Hieroja tunsi Oonan polvissa rutinaa ja epäili nivelrikkoa. Oona myös selvästi arasteli polvien koskemista. Varasimmekin heti ajan tutkimuksiin ortopediaan perehtyneelle eläinlääkärille Sointu Jalkaselle. Tutkimuksissa 9.7. lääkäri havaitsi ontumisen ja sen että selän asento ei ole suora Oonan liikkuessa. Oona arasteli etenkin vasenta polveaan koskettaessa. Polvilumpiot pysyvät kuitenkin normaalisti paikallaan.

Oonasta otettiin röntgen-kuvat, joissa näkyi nivelrikkoa molemmissa polvissa, etenkin polvilumpion ja niiden uran reunoilla. Polvissa ei kuitenkaan näkynyt tai tuntunut lisääntynyttä löysyyttä polvinivelissä taikka -lumpioissa. Röntgenissä havaittiin myös epäily lannerangan loppuosan ahtaumisesta ja lääkäri epäili tämän hetkisen ontumisen johtuvan suurimmaksi osaksi siitä. Oonan lonkat ovat edelleen kunnossa, ne on kuvattu 2-vuotiaana tuloksella B/A.

Oonalla on nyt kuukauden riehunta- ja hyppimiskielto, eli Oona lenkkeilee pääosin hihnassa. Oona ei yleensä vapaanakaan riehu ellei sitä erikseen riehuteta (tai Ansa aja Oonaa takaa), mutta varmuuden vuoksi Oona kulkee nyt kytkettynä lukuunottamatta pieniä vapauden hetkiä. Olemme lenkkeilleet tasaisissa ja pehmeissä maastoissa, Oona ei ole päässyt mukaan rankemmille lenkeille tuonne mäkisempiin maisemiin. Olemme yrittäneet uittaa Oonaa myös ja kävelyttää vedessä, koska se olisi hellä liikuntamuoto nivelille. Oona kävi viime viikolla myös eläinfysioterapeutin vastaanotolla jossa korostettiin tasaisen liikunnan tarvetta. Joka päivä lenkkeillään siis tasaisesti, revittely- ja lepopäivien vuorottelu ei sovi nivelrikko-potilaalle.

Lääkehoitona Oonalla on tässä vaiheessa kipulääke ja niveliä voiteleva Arthoflex-valmiste. Harkitsemme myös Cartrophen-kuuria Oonalle kunhan tämä lepoaika on ohi. Fysioterapeutti antoi Oonalle laserhoitoa polviin ja jumppaohjeita, joilla Oonan polvia verrytellään joka toinen päivä. Oona liikkuu kivuista ja ontumisesta huolimatta reippaasti. Oona on hyvässä lihas- ja yleiskunnossa, mikä tukee takaraajoja ja vähentää nivelten rasitusta.

Lääkärin tuomio merkitsee myös sitä että Oonan agility-harrastus päättyi nyt, eli saamme unohtaa kisa-suunnitelmat. Harmillinen juttu, mutta onneksi ehdimme sentään kokeilemaan kisailua mölli-tasolla. Keskitymme nyt siis pitämään Oonan kuntoa yllä lenkkeilyllä ja mieltä vireänä tokoilun ja temppuilun avulla. Toivotaan että kipulääke ja apuvalmisteet auttavat kipuihin ja ontumiseen, näin kolmen viikon sairasloman jälkeen ei mitään ihmeparanemista ole vielä tapahtunut vaan Oona ontuu takajalkojaan yhä. Pirteä ja iloinen Oona kuitenkin on ja kun lenkkeily on ollut nyt vähän vähemmällä, on Oona purkanut energiaansa haastamalla Ansaa leikkeihin sisätiloissa. Hurjat painit täällä onkin ollut useimpina päivinä! Fysioterapeutille teemme toisen visiitin muutaman viikon päästä, katsotaan millaisia ohjeita saamme silloin jatkoa varten.

Kesäkuun kuvia - Ansa ja Lilah leikkimässä

2009-07-12T14:13:00.008+03:00

Tässä kuvia Ansan ja Lilah-galgon juhannusjuoksuista. Vauhtia riitti!

Ja juostessa tuli hiki.

Mutta silti piti juosta vähän lisää.

Ansa vaanii.

Kesäkuun kuvia - Tuskaa tapaamassa

2009-07-05T23:35:00.004+03:00

Ystäväni hakivat muutama viikko sitten kauan odotetun Tuska-pennun kotiin ja kävin tapaamassa pientä koiravauvaa sen ollessa 8 viikon ikäinen. Voiko mitään suloisempaa olla, kuin pikku karvakäärö päiväunilla?

Osasi se touhutakin ja esitellä piraijan hampaitaan.

Kunnes taas väsähti keskelle lattiaa.

Viikko sitten Tuska ja emäntänsä kävivät kylässä meillä ja Ansa sekä Oona pääsivät tutustumaan herttaiseen corgi-vauvaan. Ansalla ja Tuskalla oli hyvät leikit huimasta kokoerosta huolimatta ja Oonakin tutki Tuskan tuoksut vaikkei leikeistä ollutkaan kiinnostunut!

Kesäkuun kuvia - 10 pisteen ilme

2009-07-05T23:31:00.005+03:00

Tämä kuva on napattu yhteislenkillä Hilja ja Vimma-whippettien kanssa, kun Ansa oli löytänyt linnunraadon, joka suussaan pakoili kavereita... Minun oma pölhö ihan itsensä näköisenä.

P.S. Olen nyt saanut pitkästä aikaa raivattua tarpeeksi tilaa koneelleni, että sain purettua täpötäyden muistikortin. Joten luvassa lähipäivinä enemmänkin kesäkuun kuvasatoa.

Arkistoa ja tietokantaa

2009-07-02T13:26:00.016+03:00

Garm, syntymäaika tuntematon

Whippeteillä on erinomainen sukutaulujen tietokanta The Whippet Archives, josta pääsee tutkimaan koirien sukutauluja jopa 1800-luvun lopulle saakka. Ja ilahduttavasti tietokannasta löytyy myös kuvia näiltä vanhoilta ajoilta. Staffeille olen kaipaillut samanlaista arkistoa, josta pääsisi kätevästi tonkimaan koiransa esiäitejä ja -isiä kunnes eilen kuulin että sellainen onkin olemassa - Staffordshire Bull Terrier Pedigree Database! Lisäsin innoissani sinne tukun koirien tietoja, jotta sain Oonan täydellisen sukutaulun muodostettua. Ja ei kun selailemaan! Tosin aivan yhtä paljon tuota kuvamateriaalia ei tietokannassa ole kuin whippettien vastaavassa. Nämä postin kuvat ovat joitakin Oonan kaukaisia esivanhempia, ja aika monen muunkin staffin.

Ch. Gentleman Jim, synt. 27.5.1937
Jim on minun silmääni juuri sen näköinen kuin staffin kuuluukin olla!

Della of Impking, syntymäaika tuntematon

Ch. Brindle Crescendo of Wychbury, synt. 14.8.1947

Ch. Fredanita of Wychbury, synt. 14.3.1958

Oona on 7 vuotta!

2009-06-30T11:43:00.008+03:00

Ansan putsauspalvelu huolsi päivänsankarin aamulla juhlakuntoon

Oona juhlii tänään seitsemättä syntymäpäiväänsä - OmppuPomppu on jo iso tyttö! Hassua ajatella että Oona lähestyy jo kovaa vauhtia veteraani-ikää. Keväällä agilityn mölli-kisoissa joku kysyi minulta kuinka vanha Oona on ja vastauksen kuultuaan sanoi, että olisi kuvitellut Oonan olevan korkeintaan 3 tai 4. Luulen kyllä ettei kovin moni staffi ole mikään vanhus ennen 10 vuoden ikää. Toivotaan että Oona pysyy terveenä ja iloisena ja ilahduttaa päiviämme vielä ainakin toiset 7 vuotta!

Juhlapäivän ohjelma kuului päivällä lepäilyä (minun lomani loppui viime viikkoon ja olen taas palannut töihin ja koirien isäntä puolestaan kalastelee tällä hetkellä Jäämeren rannalla), joten illalla vietettiinkin sitten reilu kolme tuntia ulkosalla. Aluksi koirat painivat tuossa kotiterassilla. Sitten käveltiin kasvimaalle kitkemään (tosin koirat eivät tälläkään kerralla osallistuneet maatöihin) jossa Oona nautiskeli kieriskelemällä viljelyspalstaamme kiertävässä ojassa sekä yritti napsia suuhunsa mehukkaita sipulinvarsia naapurin palstalta. Kasvimaalla Oona sai myös onnittelurapsutukset sukulaistytöiltä. Sitten jatkoimme matkaa läheiselle ruohokentälle ja harjoittelimme vähän agility-ohjauskuvioita sekä seuraamista. Seuraavaksi mentiin uimaan ja Oona teki pienen sukelluksenkin kepin perässä. Ja lopulta tiemme vei metsään, jossa koirat pääsivät vihdoin ja viimein rallaamaan vapaana. Tämä oli ohjelmanumero jota erityisesti Ansa oli odottanut. Kotimatka sujuikin niin, että Oona veti innolla kotia kohden kun taas Ansa raahautui väsyneenä perässä juostuaan itsensä uuvuksiin. Ja kotona Oonaa odottikin sitten juhla-ateria, joka nautittiin turhia vitkastelematta. Nyt sankari nukkuu vierelläni sohvalla tyytyväisesti tuhisten!

Toipilaat

2009-06-25T11:05:00.005+03:00

Tämä Juhannuksen jälkeinen viikko on sujunut meillä vähän rauhallisemmissa merkeissä. Oonalla kävi hieroja, joka avasi Oonan selän jumeja ja määräsi Oonan parin viikon toimintakieltoon. Mitään kovempaa treenausta tai revittely-lenkkejä emme siis harrasta tällä välillä. Oona on ollut vähän jäykässä kunnossa hieronnan jälkeen, mutta eivätköhän lihakset tuosta pikkuhiljaa vetreydy. Hieroja tulee tekemään toisen käsittelyn Oonalle reilun viikon päästä, toivottavasti saamme pötkylämme hieronnan avulla taas takaisin teräskuntoon! Oona on myös heitellyt lisääntyvissä määrin takajalkojaan, etenkin oikeaa jalkaa. Katsomme nyt korjaantuuko myös heittely hieronnalla, vai tarvitaanko siihen lääkärin apua. Tätä samaa vaivaahan Oonalla on ollut aiemminkin ja sitä on tutkittu useaan otteeseen mutta mitään isompaa syytä oireiseen ei ole löytynyt.

Ansa puolestaan on ollut oma pirteä itsensä, kunnes tiistai-iltana koko koiruus meni nopeasti hyvin uupuneeseen ja surkeaan kuntoon. Mitään vikaa taikka syytä voimattomuudelle emme löytäneet, Ansa tahtoi vaan nukkua eivätkä silmät meinanneet pysyä millään auki eikä juominen tai syöminen kiinnostanut. Ansa oli myös aika kuuma, vaikka oli ollut melkein koko päivän viileissä sisätiloissa, lämpöhalvauksesta ei siis voinut olla kyse. Noh, päivystävän eläinlääkärin neuvojen avulla mittasimme Ansan kuumeen ja sitähän oli 40,2 astetta. Lähdin ajamaan Ansan kanssa sitten reilun 40 kilometrin matkan Äänekoskelle, jossa sijaitseva Hiskinmäen Eläinsairaala otti meidät vastaan.

Ansan lämpö ehti jo matkan aikana laskea 39,3 asteeseen ja sairaalan hajuja haistellessaan Ansa oli vähän reippaampi. Ansasta otettiin kattavat verikokeet ja tassuun laitettiin tippa. Sitten lääkäri tutki koko koiran kauttaaltaan, mutta ei löytänyt mitään poikkeavaa. Verenkuvassa tulehdusarvot olivat kohtuullisesti kohollaan, mitään muuta ihmeellistä kokeissa ei löytynyt. Joten nyt Ansalla on sitten viiden päivän tulehduskipulääke-kuuri sekä antibioottikuuri. Lääkäri ei osannut keksiä syytä tälle episodille, joten nyt vain tarkkailemme tilannetta. Kotiin päästyämme Ansa meni lepäilemään, mutta söi kuitenkin ruoan ja kävi reippaasti pihalla asioilla. Seuraavana aamuna Ansa oli jälleen ihan pirteässä kunnossa ja halusi jo leikkiä Oonan kanssa. Kuumetta ei ole enää ollut, vaan Ansan lämpö on normaalissa noin 38 asteessa. Tänään Ansa taitaa päästä jo kirmaamaan vähän vapaana, energiaa näyttäisi riittävän kun monta päivää on kävelty rauhallisesti remmissä.

Lääkärillä Ansa muuten pääsi pitkästä aikaa vaa'alle (viimeinen punnitus oli viime vuoden puolella...) ja painoa on tytöllä 12,7 kiloa. Eli painoa ei ole tullut pahemmin enää lisää, joulukuussa Ansa nimittäin painoi muistaakseni aikalailla tasan sen 12 kiloa. Hyvältä näyttää nuo Ansan kropan mittasuhteet ainakin omaan silmään. Vaikka korkeutta onkin reippaasti, niin massaa ei suinkaan liikaa. Näissä mitoissa yritetään siis pysyä!

Siiri-siskon kanssa

2009-06-18T00:40:00.010+03:00

Erkkari-viikonloppuna, kehässä pyörimisen välissä Ansa pääsi juoksemaan siskonsa Siirin kanssa ja melkoista riekkumista se olikin! Juostiin, painittiin, käytiin uimassa ja välillä seisoskeltiin kylkikyljessä laiturilla. Niin kiihkeitä olivat leikit, että molemmat tytöt saivat naarmuja tielle osuneista risukoista ja toistensa hampaista.

Kaunis Siiri

Kuvat: Jouni S.

Viikonloppu Mustialassa

2009-06-17T23:10:00.012+03:00

Toissa viikonlopun vietimme Mustialassa, eli whippettien erikoisnäyttelyssä ja open show'ssa. Tässä vihdoin ja viimein vähän kuvaa ja sanaa tuolta reissulta.

Lauantaina 6.6. whippettien erikoisnäyttelyssä narttuja tuomaroi saksalainen Olaf Knauber. Juniorinarttuja oli saapunut paikalle 12 kappaletta. Ansa oli tuomarin silmään erinomainen ja arvostelu kuuluu näin:

13 month old white and sabel bitch. Excellent combination of substance and elegance. Lovely head and expression. Strong neck of good length. Very elegantly arched. Excellent front for age. Good bone. Good topline with strong chest. Balanced angulation front and rear. Front movement will have to improve with age. Very nice side movement with powerful drive! Nice temperament. Very easily handled.

Oli oikein mukavaa saada kerrankin näin pitkä arvostelu. Tuomari käyttikin paljon aikaa työhönsä, niin paljon että lauantain viimeiset kilpailut saivat päätöksensä vasta ilta kuuden jälkeen..! Ansa ei sijoittunut luokassaan. Lauantain keli oli hyvin kolea, aamulla vielä sateli mutta vaikka sade loppuikin, lämpötila pysytteli alle 5 asteessa. Urheasti nökötimme kuitenkin kehän laidalla tunti toisensa perään ja Ansa seurusteli reippaasti kymmenien rotutovereiden kanssa.

******

Sunnuntaina oli sitten epävirallisen Open Show'n vuoro ja aurinko paistoi vihdoin Hämeessä. Tuomarina meillä oli amerikkalainen whippet-kasvattaja Kerrie Kuper ja kotiinvietävänä huomattavasti lyhytsanaisempi arvostelu:

Curvy whippet girl. Excellent bone and topline. Good head and expression. Front movement excellent. Charming disposition.

Sijoitusta ei tullut sunnuntainakaan, mutta Ansa sai kutsun Paras pää ja ilme -kilpailuun. Siellä ei meille menestystä kuitenkaan tullut, vaan voittajaksi valittiin suloinen pieni pentu.

Kehän laidalla Ansa paini ahkerasti Siiri-siskonsa (P. Onnenkoru) kanssa. Ansalla diagnosoitiin olevan kaatumatauti, ilmeisesti toisen pappansa perua. Sen vuoksi Ansa on näissä kuvissakin pääosin ketarat ojossa nurmessa. Kolmannen kuvan nuuskuttelussa mukana myös Madde-neiti.

Siskokset kellivät yhdessä rankan viikonlopun jälkeen.

Mäntän näyttely 31.5.

2009-06-05T18:02:00.005+03:00

Piipahdimme Ansan kanssa viime sunnuntaina näyttelemässä Mäntässä. Oli kesän ensimmäinen helle-päivä, mutta meidän kehämme sijaitsi jäähallissa, eikä paahteisella asvaltilla. Halli oli kuitenkin kaikkea muuta kuin jäinen, lämpöä riitti! Tuomarina whippeteillä oli Eeva Resko ja hän arvioi Ansaa seuraavasti:

Hyväntyyppinen narttu, kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula. Suora tiivis etuosa. Hyvä runko. Hyvinkulmautunut takaa ja leveä reisi. Voisi liikkua hieman halukkaammin, pidemmällä askeleella. Etu- ja takaliikkeet hyvät. Hieman jyrkkä lantio liikkeessä häiritsee kokonaiskuvaa.

Tällä arvostelulla pokkasimme punaisen nauhan eli Ansa oli tuomarin silmään Erittäin Hyvä. Tuomarilla oli tiukka linja. 18 whippetistä vain neljä (2 urosta ja 2 narttua) sai ERIt ja useimmat urokset sekä kaksi narttua saivat H:n. Meidän kompastuskivemme oli jälleen liikkuminen, minä ilmeisesti juoksin liian hitaasti, pidin hihnaa liian kireällä ja Ansaa puolestaan kiinnostivat kehän lattialle hövelisti heitellyt namipalat. Harjoittelua kaipaa meidän yhteistyömme kehässä ja sitä on nyt yritettykin tehdä sillä huomenna suuntaamme Mustialaan, whippettien erikoisnäyttelyyn ja open show'hun.

Harrastamista taas

2009-05-29T17:21:00.004+03:00

Oonan agility
Harrastukset jatkuvat ja onneksi tänään alkaa minun 4 viikon kesälomani, joten koiratouhuihin on runsaasti aikaa. Oonan agi-treenit jatkuvat normaaliin tapaan ja hyvin ovat treenit pääosin menneet. Koimme jopa pienoisen läpimurron keinun kanssa, kun sain Oona suorittamaan matalaa pentukeinua useaan otteeseen pari viikkoa sitten! Houkuttelin nakinpaloilla Oonaa etenemään ja kallistin itse toisella kädellä keinun ala-asentoon. Olemme odottaneet keinukammoisten erikoiskurssin alkua jo päälle kolme kuukautta, mutta vieläkään ei tarvittavaa kolmen hengen treeniryhmää ole saatu kasaan. Kummallista ettei keinukammoisia löydy kurssille tuommoista määrä... Yritän nyt sitten muiden treenien lomassa tehdä pieniä harjoituksia: keinun paukuttamista maahan kun syötän Oonalle nameja ja pentukeinulla rauhallisia läpimenoja näin aluksi.

Ansan agility
Ansan kanssa jatkoimme myös agilityn opettelua Taitavien Tassujen jatkokurssilla. Yksi treenikerta on nyt takana ja voisin sen kunniaksi vähän kertoa mitä ollaan tähän mennessä opeteltu (ja ehkä jo vähän opittukin). Alkeiskurssilla ollaan siis tehty pääosin yksittäisiä esteitä ja opeteltu joitakin ohjauskuvioita, kuten u-käännöstä, sylikäännöstä, sivuttaiskäännöstä, takaaleikkausta, valssia ja takaa kiertämistä. Sekä tietenkin erilaisia ohjaus- ja sisääntulokulmia esteillä. Näitä ohjauskuvioita alettiin harjoitella heti alusta alkaen, mikä oli mielestäni todella hyvä ja tärkeä asia. Oonan kanssa silloin pari vuotta sitten alkeiskurssilla teimme esteitä paljon luoksekutsuna ja namitädin kanssa ja ohjausasiat alkoivat hahmottua vasta jatkokurssilla. Eskari-ryhmässä olemme käyttäneet namialustaa melkein jokaisella esteellä, joten nami on ollut aina valmiina odottamassa siellä esteen toisella puolella ja ohjaaja ja koira ovat lähteneet liikkeelle esteen takaa yhtäaikaa. Luoksekutsua olemme tehneet vain muutamalla hankalammalla esteellä ihan alussa, kuten putkella ja pussilla ekoilla kerroilla. Olemme tehneet myös muutamia este-sarjoja, kuten aitaa yhdistettynä pöytään ja pisin ohjauskuvio on ollut viiden aidantolpan kiertäminen takaa käyttäen valssia ja u-käännöstä.

Ansan keskittymiskyky on vielä vähän rajallinen, sen luonne on hyvin sosiaalinen ja jopa räyhäävätkin koirat ovat Ansan mielestä mahtavia kavereita. Joten tuo ryhmässä treenaaminen on välillä vähän haastavaa, kun Ansa tuijottelee välillä mieluummin kavereita kuin kuuntelee minun ohjeitani. Päätin alusta lähtien etten anna Ansan tervehtiä ryhmän muita koiria edes hallin ulkopuolella, treenit ovat treenaamiseen ja muut hetket sitten leikkitreffeille. Ansa on suorittanut esteitä muutaman kerran myös vapaana, eikä ole lähtenyt moikkailemaan kavereita, mistä olen todella iloinen. Useimmat ryhmämme koirista suorittavat esteensä hihnassa, joten toimimme kukin vuorollaan toisille hihnanpitäjinä. Harjoittelemme varsinaisten treenien välissä Ansan kanssa leikkimistä. Sekin tosiaan vaatii harjoittelua, koska leikki olisi hyvä palkkaus- ja vireennostatuskeino, mutta Ansan keskittyminen ei aina riitä siihenkään. Uusimpana aseena toimii ihana pehmo-vinkulelu, jota Ansa ansiokkaasti tappo-ravisteli viime kerralla!

Koska alkeiskurssimme oli pennuille tarkoitettu, ei hyppyesteiden rimoja vielä nosteltu ja pituuden hyppääminenkin tehtiin vain parilla esteen osalla. Nyt jatkokurssilla alettiin heti nostaamaan aitojen rimoja ja sehän aiheuttikin heti hämmästystä Ansassa joka ei voinut yhtäkkiä vain juosta esteen läpi! Ansan suosikki-esteitä tuntuvat olevan kiipeilyesteet A ja puomi. Tämän viikon treeneissä jätin Ansan kiinni hallin seinustalle puomin viereen, kun oli minun vuoroni olla toisen koiran hihnanpitäjänä. Yhtäkkiä Ansa olikin taitellut itsensä puomin päälle ja seisoskeli siellä tyytyväisenä nuuskuttelemassa! Putkeen sisäänmeno on välillä vähän hankala hoksata (samoin kuin renkaan oikea suoritustapa), mutta ahaa-elämyksen saatuaan Ansa ryntää kiemura-putkistakin läpi hurjalla vauhdilla. Keinua aloimme treenata heijaamalla. Eli keinun alla on maksi-kokoinen pöytä, jolla on pehmuste. Koira viedään ihan keinun päähän ja siellä sille sitten syötetään nameja kun avustaja heijaa keinua ylösalas kokoajan kovemmalla vauhdilla ja vähitellen myös pudottaen keinun alas ja antamalla sen paukkua. Ansalla on vinttikoiran tapaan sen verran hyvä tasapaino ja kehonhallinta, että keinun keikutuksen se on ottanut vastaan hyvin. Toivottavasti Ansan kanssa pääsisin sitten eteenpäin ilman keinuongelmia. Innolla muutenkin odotan millainen agility-koira Ansasta tulee ja kuinka meidän yhteistyömme kehittyy.

Ja maastojuoksemassa
Toissailtana kävimme myös maastojuoksutreeneissä, jossa Ansa pääsi juoksemaan kokonaisen radan. Alussa minä töpeksin, kun en tajunnut päästää Ansaa juoksemaan tarpeeksi aikaisin. Viehe ehti vähän liian kauas ja Ansa hukkasi sen hetkeksi. Noh, uuden aloituksen jälkeen Ansa juoksi tosi hyvän näköisesti, ajoi viehettä tarkasti ja oli tohkeissaan retuuttamassa sitä myös vieheen pysähdyttyä. Juostessaan Ansa pitää hauskaa ajohaukkua, jäkättää mennessään herttaisesti..!

Koiravarkaus 16.5.

2009-05-17T20:01:00.007+03:00

Eilinen aurinkoinen (mutta jäätävän tuulinen) päivä vierähti Varkauden kaikkien rotujen näyttelyssä. Whippettejä oli paikalla 42 kappaletta ja tuomarina kroatialainen Tino Pehar. Ansa sai ERIn ja seuraavanlaisen arvostelun:

13 months. Very good size and proportions. Typical head. Could have better topline. Very good angulation. In movement needs more drive behind.

Tuomari oli tarkka koirien koosta, Ansaa hän ei mitannut vaan totesi koon sopivaksi. Ja liikkeitä tuomari katsoi pitkään. Juoksutti minun pääni niin pyörryksiin, etten meinannut muistaa arvostelunauhaa hakea. Onnistuin muutenkin törttöilemään kehässä, kun en ymmärtänyt junioreiden kilpailuluokassa tuomarin vinkkaavan milloin oli meidän aikamme poistua kehästä. Sen hämmennyksen hetken onnistui rakas avomieheni saamaan ikuistettuakin, mutta enpä taida esitellä kuvaa näin julkisesti...

Kehän laidalla Ansa pääsi tervehtimään monen montaa rotutoveria. Parhaimmat leikit syntyivät Ansan Cocu-isän ja Fasu-whippetin kanssa. Cocu sai Varkaudessa toisen sertinsä ja sijoittui toiseksi parhaaksi urokseksi! Alla olevassa kuvassa Cocu ja Ansa.

******

Perjantai-iltana Ansa myös mitattiin. Eihän Ansa pienimmästä päästä ole, mutta yllätys oli aikamoinen kun mitaksi tuli 49,8cm. Maaliskuussa Tampereen näyttelyssä Ansaa verrattiin aikuisiin mitattuihin koiriin ja silloin neiti näytti noin 47cm korkealta. Oma veikkaukseni oli, että ei se kovin paljon päälle 48cm voi mennä. Mutta lopputulos olikin vallan toinen. Noh, näillä mennään - katsotaan näyttääkö mittatikku samaa vuoden päästä uusintamittauksessa. Hassua oli, että heti mittauksen jälkeisenä päivänä koosta tarkka tuomari kuitenkin arvioi Ansan oikean kokoiseksi.

Agility-viikko ja möllikisa-kokemuksia

2009-05-14T15:07:00.005+03:00

Viime viikko oli meidän porukalle (ja kaikista eniten allekirjoittaneelle) melkoisen agility-painotteinen. Ensin maanantaina starttasivat Oonan kesäkauden treenit ulkokentällä. Paikka on sen verran lähellä, että matka taittuu vajaassa puolessa tunnissa kävellen metsien poikki, joten mitään erillisiä lämmittely- ja jäähdyttelylenkkejä ei enää tarvitse vetää. Ensimmäiset harjoitukset vedettiin sadesäässä kentän ollessa karmivaa mutalällyä ja kotiin päästyämme kaikki niin koiran kun ohjaajankin varusteet menivät suoriltaan pyykkikoneeseen.

Keskiviikkona oli Ansan agilityn esikoulun viimeinen kerta. En ole tainnut Ansan agility-urasta täällä vielä mitään kirjoitellakaan. Täytyy yrittää joskus kirjoittaa pidempi selostus treeneistä ja niiden kulusta. Esikoulu käsitti 10 harjoituskertaa ja oli tarkoitettu 6-12kk vanhoille pennuille. Ehdimme tutustua kaikkiin esteisiin, tosin suoritusvarmoiksi ei esteitä vielä saatu. Mutta sitähän ehtii harjoitella vielä runsaasti! Kurssilla tutustuttiin heti alusta lähtien kattavasti ohjaustekniikoihin ja täytyy sanoa että tämän parin vuoden harrastamisen jälkeenkin ohjauksen perustekniikka-harjoituksista on ollut kovasti hyötyä tälle tunari-ohjaajalle..! Lisäksi meillä Ansan kanssa on välillä hiukan vaikeuksia ymmärtää toisiamme, mutta sitäkin tässä kokoajan kovasti opiskellaan. Nyt odotamme tietoa siitä saadaanko jatkokurssille porukka kasaan, toivottavasti pääsemme jatkamaan treenausta jo nyt kesällä.

Torstaina suuntasimme jälleen Oonan kanssa möllikisoihin, tällä kertaa järjestäjänä oli Muuramen seudun kennelkerho ja kyseessä Möllicupin viimeinen osakilpailu. Rata oli mukava ja näistä tähän astisista ehkä vaikein. Me tulimme tällä kertaa toisiksi medeissä viidellä virhepisteellä! Virhe tuli riman tiputuksesta. Ihanneajan alitimme reilusti (43,47s, ihanneajan ollessa 60s) ja hävisimme voittajalle alle kahdella sekunnilla. Voittajallakin oli viisi virhepistettä. Hyvä suoritus siis, olen tyytyväinen! Radalla sai tosissaan juosta ja maalissa ääni olikin käheänä puuskutuksesta ja huutamisesta. Kilpailussa jaettiin myös möllicupin kokonaiskilpailujen palkinnot. Mölleissä kaikki säkäluokat kilpailivat samassa sarjassa. Me olimme kokonaiskilpailussa paras medi-koirakko ja kokonaiskilpailussa Mölli-sarjan kolmansia! Kahdet palkinnot pokattiin tästä kisasta ja erittäin tyytyväinen olen näihin ensimmäisiin mölli-kisa kokemuksiin. Tuomarin terveiset olivat, että ei muuta kuin oikeisiin kisoihin - toivottavasti pääsemmekin kisakuntoon ensi vuoteen mennessä.

Perjantaina treenasimme jälleen Oonan kanssa kun tämän viikon treenit oli siirretty aiemmaksi kouluttajan kiireiden vuoksi. Lauantaina puolestaan olimme agility-johdannaisen, flyballin alkeiskurssilla. Kävimme kokeilemassa flyballia aiemmin keväällä jolloin ilmoittauduimme mukaan tulevalle alkeiskurssille. Noh, olihan se melkoista palloilua. Oona meni aivan kierroksille heti alussa. Oli turha treenata sen kanssa vapaana pelkkää esteiden hyppimistä kun koira ei nähnyt muuta kuin pallot joita lojui kuitenkin kentällä jatkuvasti muiden koirien jäljiltä. Boksia treenatessakin alussa Oona meinasi kaivaa pallot kuopasta, mutta kun lähetin Oonan boksille hiukan kauempaa, alkoi senkin laukaiseminen sujua. Lopulta hyppelimme kokonaista rataa läpi, eli ensin neljä hyppyestettä, sitten Oona laukaisi pallon boksista ja hyppeli lopuksi esteet takaisin päin. Homma sujui ihan kiitettävästi Oonan ollessa vapaana, kunhan ylimääräiset pallot kerättiin kentältä pois ennen suoritustamme. Kurssin muista koirista kukaan muu ei tykännyt kanniskella palloja kovin pitkiä matkoja ja pari koiraa ei olisi halunnut ottaa palloa suuhun lainkaan. Oonalla ei vastaavia ongelmia tosiaankaan ole, vaan touhu menee överiksi sieltä toisesta päästä... Jokaisella omat ongelmansa siis. Meinasin aluksi ottaa Ansankin mukaan kurssille, mutta sillä on taipumusta lähteä pallo suussa huitelemaan minne sattuu eikä se silloin kuuntele mitään pyyntöjä taikka käskyjä, joten päätin mennä paikalle vain yhden hullun kanssa!

Viikko päättyi minun osaltani työvuorolla seuramme agility-kisoissa. Tällä kertaa pyysin hommia radan varresta ja niitä sain - olin hihnan siirtäjä, eli kuljetin kilpailevien koirien hihnat lähtöpaikalta maaliin! Se oli oikein sopiva tehtävä, jossa pystyi seuraamaan koirakoiden suorituksia aitiopaikalta. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä 1. luokkalaisten ratoja ja suorituksia, mutta oma työvuoroni ajoittui iltaan jolloin kisailivat ylemmät luokat. Mutta mielenkiintoista kisoissa kuitenkin oli. Tämä viikko onkin sitten rauhallisempi viikko ilman minkäänlaisia treenejä. Kummasti viikolle on kuitenkin osunut ohjelmaa, vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut... Lauantaina suuntaamme Varkauden näyttelyyn, joten seuraavan kerran kuulumisia sitten sieltä!

Kesäkautta avaamassa

2009-05-09T23:08:00.009+03:00

Kuvat: Katja Patrikainen

Kävimme viime sunnuntaina K-S Vinttikoirakerhon kesäkauden avajaisissa osallistumassa epäviralliseen näyttelyyn koko perheen voimin. Oona oli ensimmäistä kertaa kehässä ja ihan hienosti siellä oli. Ehkäpä joku kerta käymme hakemassa arvostelun myös oikeasta näyttelystä, tosin karmean hammaskaluston vuoksi tuskin menestystä on odotettavissa..! Näyttelyn tuomarina oli griffoni-kasvattaja Jarmo Hilpinen ja Oona sai seuraavanlaisen arvostelun:

Hyvänkokoinen ja hyvät mittasuhteet omaava staffinarttu. Hyvä, vahva pää. Hyvät korvat. Vahva kaula. Hyvin kulmautunut edestä. Hyvä eturinta. Vahva selkä. Hyvä häntä, karva ja väri. Hyvä luonne. Rodulle tyypilliset liikkeet.

Oona on siis kovasti hyvä ja vahva pakkaus. Oona oli paikalla ainut "vääränrotuinen" ja voitti siten automaattisesti luokkansa ja sai palkinnoksi upean pokaalin sekä pussillisen kissanruokaa!

Kuva: Katja Patrikainen

Kuva: Marko Heinonen

Ansa puolestaan ei sijoittunut omassa luokassaan, mutta sai myös mukavan arvostelun, hyvää harjoitusta tulevia näyttelykoitoksia varten sekä kotiinviemiseksi puruluun. Jarmon mielipide Ansasta:

13-kuinen erittäin hyvän tyyppinen narttu. Hyvä pää ja kaula ja kulmaukset takana, edessä hieman avoimet. Hyvä rintakehä, hyvä ylälinja. Liikkuu hyvin joka suunnasta.

*******

Toinen vinttikoira-aiheinen kevättapahtuma oli keskiviikko-iltana järjestetyt ensimmäiset maastojuoksutreenit. Ansa pääsi nyt toista kertaa eläissään "oikean" vieheen perään. Viime syksynä osallistuimme jokavuotiseen kaikkien rotujen juoksukilpailuun Raparalliin, jolloin Ansa sai juosta suoran pätkän vieheen perässä raviradalla. Ja hyvinhän juokseminen silloin onnistui ja lopussa pikku-Ansa tappoikin viehettä vähäsen. Kotona olemme leikittäneet Ansaa vieheellä ja räteillä, rakentelun alla on myös tassuviehe, jolla Ansa ja Oona pääsivät leikkimään pari viikkoa sitten mökillä.

Ansa ampaisikin nyt sitten maastojuoksutreeneissä reippaasti vieheen perään ja seurasi sitä hienosti myös kurveissa. Puolikkaan radan jälkeen viehe tarttui kiinni maahan ja matka pysähtyi. En viitsinyt juoksuttaa Ansaa enää loppu pätkää kun kyseessä kuitenkin oli ensimmäinen kerta. Seuraavalla kerralla juostaan sitten kokonainen rata ja kotona jatketaan vieheen tappo-harjoituksia. Vieheen pysähdyttyä Ansa nimittäin kipitti minun luokseni, ilmeisesti vieheen ajaminen oli sen verran jännää puuhaa ettei Ansa tohtinut sitä lopussa enää ruveta retuuttamaan..! Oonakin sai kokeilla vieheen perässä kirmaamista, mutta muovipussin seuraaminen ei ilmeisesti sovi kohta 7-vuotiaan rouvakoiran arvolle - viehe ei jaksanut kiinnostaa kovin pitkään!

Hiekkakuopilla whippet-seurassa

2009-05-02T15:51:00.009+03:00

Kävimme tänään nauttimassa auringosta ja lämmöstä hiekkakuopalla yhdessä Hilja ja Vimma-whippettien kanssa! Ansa on aiemmin tavannut Hiljan ja Vimman vain hihnassa, joten aluksi "isojen tyttöjen" touhut vähän jännittivät. Nopeasti tytöt kuitenkin tutustuivat ja lopulta Ansa juoksenteli innoissaan kavereiden seurassa.

Ansa kipittää turvaan.

Vimma nautiskelee.

Hilja ja Ansa rallaavat.

Kaunis Hilja.

Ansan kaivuuhommat, hiekkaahan kuopilla riitti kaivettavaksi.

Kiitos Tanjalle, Vimmalle ja Hiljalle kovasti seurasta ja uuden paikan esittelystä!

Treffeillä Sofin ja Lilahin kanssa

2009-05-02T15:36:00.007+03:00

Tapasimme pari viikkoa sitten Ansan siskopuolen Sofin ja espanjanvinttikoira Lilahin. Kelitkin olivat silloin vielä aika lumiset. Alussa Ansa oli taas vähän ihmeissään kavereista, mutta lämpeni äkkiä leikkeihin.

Hurja ja lämminverinen espanjalainen!

Lenkkireitin vartelta löytyi herkullista hevosen kakkaa ja Ansa juoksenteli tohkeissaan kakkakikkare suussa karkuun kavereita.

Sitten alkoivatkin Ansan ja Lilahin villit leikit. Ne riekkuivat todella kovasti, Ansa jahtasi muristen Lilahia ja Lilah puolestaan sitten Ansaa. Sofi katseli aikuisena ja fiksuna riehumista vierestä.

Kivaa oli, kiitos Annalle ja koirille taas seurasta, tavataanhan taas uudelleen!

Oonan agiliito menestystä!

2009-04-28T23:21:00.008+03:00

Olemme Oonan kanssa korkanneet agilityn mölli-kisa-uramme! Juoksutauon jälkeen ehdimme käydä yksissä treeneissä kun olikin ensimmäisten kisojen aika. Keski-Suomen Kennelpiiri järjestää nyt huhti-toukokuun vaihteessa 4 osakilpailua käsittävän agilityn möllicupin ja ensimmäinen kilpailu järjestettiin 21.4. Laukaassa. Menin paikalle odottaen hylsyä ja näin edellisen yön jännityksissäni agility-unia! Minien suorituksia seuratessa ja omalla vuorollamme rataan tutustuessa se tuntuikin ihan mahdolliselta suoritettavalta. Radalla oli useita putkia ja kontaktiesteistä puomi sekä A. Kuinka ollakkaan onnistuimme huomattavasti paremmin kuin odotin: tulimme toiseksi medimöllien luokassa viidellä virhepisteellä ja alittaen ihanneajan! Hieno Oona meni upeasti koko radan, minä kylläkin mokailin muutamissa kohdissa ja virhe tuli putkella johon Oona ei ensiyrittämällä mennytkään sisään. Eli minä ohjasin siinä kohtaa huonosti. Ja vaikka aikammekaan ei ollut huono, oli voittajan aika kuitenkin huomattavasti parempi, eli nopeutta en tuolle radalle onnistunut saamaan ilmeisesti liiallisen varmistelun vuoksi.

Viime sunnuntaina meillä oli hyvät agility-treenit, kevätkauden viimeiset. Sain hyviä vinkkejä kouluttajalta nopeutta ja irtoamista varten. Tänään kävimme sitten testaamassa taitojamme uudelleen möllikisoissa. Tämän iltaiset kisat järjesti Koirakoulu Taitavat Tassut. Radalla oli muutama etukäteen hankalalta vaikuttava kohta, tosin myös suhteellisen helppoja osuuksia. Rataan tutustuessa mietin vaikeisiin paikkoihin useita eri ohjausvaihtoehtoja ja sitten itse radalla valitsin niistä nopeasti parhaalta tuntuvat. Yritin miettiä miten saisin Oonasta parhaiten vauhtia irti, enkä hidastaisi menoa omalla varmistelullani tai Oonan eteen tunkemisella. Ja hyvinhän meillä meni: voitimme medimöllit!!! Virheitä ei radalla tullut yhtäkään ja ihanneajan alitimme reilusti (ihanne 40s, meidän aikamme 25,50s)! Suorituksen jälkeen oli niin koiralla kuin ohjaajallakin hiki! Mitään ei oikeastaan jäänyt kaivelemaan hampaankoloon, vaan ohjaus oli omasta mielestäni sujuvaa. Tokihan se saattoi näyttää hiukkasen erilaiselta katselijoiden silmään..!

Tästä on hyvä jatkaa. Möllikisamenestys, vaikkakin periatteessa hyvin vähäpätöistä, on minulle iso juttu ja antaa itsevarmuutta treenaukseen sekä luottamusta siihen, että jonain päivänä olemme vielä siellä virallisissa kisoissa. Olen todella ylpeä pikkuisesta pötkyläkoirastani, joka on hurjan taitava ja niin innokas tekemään yhdessä hommia! Luultavasti emme pääse enää osallistumaan kumpaankaan möllicupin jäljellä olevista osakilpailuista muiden menojen vuoksi, harmi sillä kenties voisimme olla kisailemassa koko cupin sijoituksista. Mutta seuraavan kerran kun on mahdollista möllikisoihin osallistua, olemme varmasti mukana!

Ansa on 1 vuotta!

2009-04-09T22:08:00.006+03:00

Ansa juhli tänään ensimmäisiä syntymäpäiviään! Aaamulla sankari nukkui myöhään, ensin nojatuolissa tyynyvuoren ja fleecepeiton päällä ja sitten villaviltin alla sohvalla. Aamuverryttelyksi sankari sai etsiä nakinpaloja olohuoneen nurkista. Aaamiaiseksi hän nautti raksuja lampaan sisäelinten ja pellavansiemenöljyn kera. Aamulenkki suuntautui läheiseen puistoon, jossa sankari söi keppejä ja pupunpapanoita, kirmaili hangella, tuijotti hihnassa lenkkeilevää kissaa ja sai kissan omistajalta kehuja maastotakistaan. Lenkkiin kuului myös Oona-siskon leikittämistä sekä kuonon tökkimistä sulaneeseen, mutaiseen peltoon. Lenkin jälkeen sankari kävi väsyneenä jälleen makoilemaan pedilleen, kunnes emäntä töihin lähdettyään jätti hänelle ja siskolleen tuhottavaksi kongit täynnä maksapaloja.

Alkuillasta sankarin isäntä polkaisi pyörällään reippaasti kotiin töistä ja saattoi sankarin seuralaisineen metsään juoksemaan. Loppuilta täyttyi leikkimisestä, rentoutumisesta ja herkuttelemisesta ruoalla sekä sian saparolla. Nyt sankari vaeltelee hieman rauhattomana ympäriinsä etsien sopivaa nukkumapaikkaa. Uni painaa jo silmiä.

Juoksupylly

2009-04-09T21:53:00.005+03:00

Tämmöinen meillä pyörii, pitkästä pitkästä aikaa. Oonan edellisistä juoksuista on jo vuosi ja näitä seuraavia onkin odotettu syksystä saakka. Aiemmin väli oli puolisen vuotta, sitten se venyi seitsemään, kahdeksaan kuukauteen. Ja nyt näin pitkäksi. Luultavasti asiaan vaikutti Ansan tulo taloon. Luulimmekin, että tytöt juoksevat nyt yhdessä, mutta Ansan ensimmäisistä juoksuista ei näy jälkeäkään vaikka kuinka ollaan yritetty tuon juniorin käyttäytymistä tulkita. Oonan juoksu näyttää olevan jo lopuillaan, viikon kuluttua pääsemme taas harrastamaan ja villitsemään Rempo-borderterrieriä. Rempo kun kulkee emäntänsä kanssa meidän kyydillä agility-treeneihin ja viimeisissä treeneissä kertoi Oonan alkavasta juoksusta iloisesti laulaen ja Oonaa pepun päälle tassulla läppien..!

Pöksyt jalassa riehuessa tulee kuuuuuma! Ja sen on pöksyt näköisetkin, että riehuttu on.

Lauantai-aamun hämmennys

2009-04-09T21:40:00.004+03:00

Eräänä lauantaina Oona lähti itsekseen lenkille, eikä muistanut kysyä Ansaa mukaan. Siinä riitti ihmeteltävää.

*

2009-03-27T22:15:00.006+02:00

*****

Tampere KV 15.3.

2009-03-21T22:33:00.009+02:00

Kuva: Hanna Seppä

Kävimme viikko sitten pyörähtämässä ekaa kertaa juniori-luokassa Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä. Päivä oli oikein mukava, vaikkakin pitkä ja kotiintuomisena oli hyvät tuloksetkin. Ansa oli itävaltalaisen tuomarin Robert Blümelin silmään ERInomainen ja sijoittui luokkansa neljänneksi 18 juniori nartun joukosta! Arvostelu oli seuraavanlainen:

11 months. Elegant & feminine type. Correct head. Nice expression. Straight in front. Moves well but a little bit slow.

Paikalla oli myös neljä Ansan sisaruksista, joten kolme siskosta (P. Omenakaneli, Ansa, P. Onnenkoru) nököttivät kehässä peräkkäin. Kaikki 5 sisarusta (eli myös pojat P. Obelix ja P. Onnenlantti) saivat ERIt ja Obelix-Epeli sijoittui omassa luokassaan toiseksi. Hienoja lapsia ovat siis kaikki!

Kehänlaidan painit.

Siiri ja Ansa yritettiin saada poseeraamaan kuvaan yhdessä.

Koska whippettejä oli Tampereella paikalla kokonaiset 120 kappaletta, pennut ja juniorit arvosteli varatuomari. Osallistuimme myös Paras narttu-kehään, jossa tuomarina oli Lee Greer Uudesta-Seelannista.

Odotellessa Ansa halusi treenata vaihteeksi istumista.

Rouva Greer tutki vielä Ansan ja vahvisti Robertin antaman arvostelun. Neljän parhaimman nartun joukkoon emme enää mahtuneet.

Oli hauska päästä näkemään Ansan siskoja ja veljiä! Ansa erottui joukosta (ei ehkä kovin edukseen) olemalla se kaikista suurin vöyhkä. Kaikki ne muut näyttelyn 119 whippettiä kulkivat niin ylväästi ja arvokkaasti ympäriinsä, kun meidän Ansaliini kiskoi, ryntäili, hyppi ja ryömi eli teki kaikkensa päästäkseen tutustumaan joka ikiseen koiraan ja ihmiseen näyttelypaikalla. Elämme toivossa että ikä tuo malttia ja ryhdikkyyttä Ansankin olemukseen ja jatkamme siedätysharjoituksia..!